tiistai 21. lokakuuta 2014

Missä ranta, siellä minä.

Kesän työhurvitteluiden vuoksi jäi sekä Hong Kongin että Portugalin reissu tänne raportoimatta. Omaksi huvikseni tätä kötöstelen, joten lisäilen tänne pikkuhiljaa asiaa molemmista reissusta täysin mielivaltaisessa järjestyksessä. Saatanpa muutenkin aktivoitua blogin suhteen.

Hong Kongia voisi äkkiseltään pitää kaupunkilomakohteena, onhan kyseessä kuitenkin yksi Aasian merkittävimmistä miljoonakaupungeista. Hong Kong koostuu kuitenkin yli 260 saaresta ja ilmastokin on kesäaikaan varsin trooppinen, joten optio rantalomailullekin löytyy.
Tämä oli hakusessa. Note to self: vaikka sää olisi puolipilvinen, aurinkorasva on ystävä.

Hotellin katolla sijaitseva uima-allas tarjosi mukavan sijainnin iltapäivälevolle 15 kerroksen etäisyydellä kadun vilskeestä. Tosin muutamana päivänä allas oli suljettu ukkosmyrskyvaaran vuoksi ja yhdesti kökötettiin päivänvarjon alla sadekuuron iskettyä kesken iltapäivänokosten. 

Sääennuste yleensä näytti enemmän tai vähemmän sadetta eikä yleensä pitänyt paikkaansa, mutta yhtenä päivänä päätettiin lähtä rannalle Lantaun saarelle. Kaikenkarvaisissa turistioppaissa ja -kartoissa ohjeistetaan huristamaan punaisella metrolinjalla Tsung  chung-pysäkille  (matka kestää puolisen tuntia Centralista) ja hyppäämään siellä Ngong Ping 360 -cable cariin, jolla pääsee samannimiseen kylään Lantaulle. 

Edestakainen kaapelikärrykyyti maksaa n. 15-25 e riippuen kötterön pohjamateriaalista, lasipohjainen Crystal car on stantardikärryä kalliimpi. Jostain syystä yhteen suuntaan matkoja ei ollut ollenkaan hintataulukkoon merkitty, mutta kaippa sellaisenkin olisi saanut ostettua erikseen pyytäessä. Päädyttiin ottamaan 1+1 paketti, jossa menosuuntaan pääsi kristallikopin kyydissä ja paluu tapahtuisi vaatimattomammin.

Kristallikötterön paras puoli oli lyhyempi jono. Toki pohjan läpi oli ihan hauska luurailla merta ja pusikkoa. Yritin bongailla mainostettuja valkoisia delfiinejä, mutta tuloksetta. Jossain vaiheessa ympäröivä sumu oli niin paksua, että näkyvyys oli puolen metrin luokkaa. Vuoria ylittäessä kopin seiniä piiskasi myös kova tuuli ja sade. 

Mitkä näköalat?
Perillä Ngong Pingissä oli erittäin sumuista, mutta onneksi myös lämmintä. Koko paikka näytti olevan yhtä turistirysää ja vaikka lähistöllä olisikin ollut jättimäinen budhapatsas, päätetttiin nostaa kytkintä. Turistikarttaan oli merkitty tasan kaksi bussireittiä, turreille suunnattuun Tai O-kalastajakylään menevä 1 ja sieltä rannikkoa pitkin jatkava 21. Bussipysäkille ilmaantui kuitenkin bussi numero 2, jonka nokassa lukeva määränpää oli sama kuin rannikkolinjalla. Meitä ei Tai O erityisemmin kiinnostanut, joten Octopus-kortin piippauksen jälkeen matka jatkui bussi numero 2n kyydissä kohti Mui Wota ajatuksella, että jäädään välille jollekin rannalle. 

Bussin kyytiläiset olivat suurimmaksi osaksi jotain (hieltä haisevia) rakennustyömiehiä ja muita paikallisia. Matkan aikana tuli kaatamalla vettä ja ihania hiekkarantojakaan ei oikein näkynyt (ja huomattiin paikkakyltit liian myöhään). Bussi pysähtyi pari kertaa tiellä lyllertävien vesipuhvelien takia, mutta yli puolen tunnin hurruttelun jälkeen oltiin Mui Wossa, joka ensi näkemältä näytti aika rähjäiseltä ja sääkin oli pilvinen. Allekirjoittanut oli tapansa mukaan matkapahoinvointinen ja sen verran nälkäinen, että päätettiin kuitenkin käydä etsimässä jokin muonapaikka  ennen hyppäämistä jonnekin mieluisammalle alueelle menevään bussiin.


Ainoat biitsillä asioijat olivat rantavedestä jotain nilviäisiä noukkivia mammeleita.
Silvermine-biitsin tuntumasta löytyi länsimaiseenkin makuun sopivaa ruokaa. Teestä höysteineen nauttiessa ja kamalan jättikoppiaisen hyökkäyksestä toipuessa sää alkoi yllättäin kirkastua, joten kömmittiin rannalle sulattelemaan ruokaa. Pieni sadekuuro pyyhkäisi yli, mutta sitten alkoikin rantakeli. En viitsinyt mennä uimaan, koska luulin, että rannalla ei ole suihkufasiliteetteja, mutta rannalla mönkiminen oli riitti mainiosti.
Länsimaalaiselle sopivaa apetta!

Kuva ei tee oikeutta kaamealle jättikoppiaiselle!

Ei ollut turhaa ruuhkaa, joten kelpasi köllähtää biitsille


Rantsun ympäristön tarjoamiin fasiliteetteihin kuului myös hajustettu banaani-suola-hehku-anti-ageing kokovartalohieronta eikä hintakaan päätä huimannut.

Meillä oli sovittu kuudeksi vaatteiden sovitus räätälillä, joten koko iltaa ei rannalla voinut ähöttää. Mui Won bussiasema sijaitsee satamassa ja päätettiin tsekata a)pääseekö jollain bussilla suoraan metropysäkille välttäen hitaan kaapelikärryajelun ja b)meneekö jokin paatti suoraan Centraliin. Vaihtoehto b oli juuri lähdössä satamasta, joten seilattiin suoraan Centraliin (matka kesti vajaat puoli tuntia ja maksoi Octopus-kortilla n. 2 euroa) monta tuntia kestävän kärsimysnäytelmän sijaan. Centralissa vaihdettiin metrokyytiin Tsim Sha Tsuin puolelle.


Muistaakseni tuolla näkyy Repulse Bay?

Centralin puolta

Pökkelöä, että turistit opastetaan hitaamman (ja toki tuottoisamman) reitin kautta Lantaulle. Tietääpähän ensi kerralla huristaa Mui Woon suoraan lautalla, tämä vinkkinä myös muille Hong Kongin matkaajille. Toki kaapelikärry on elämys sinänsä ja sieltä on hienot näkymät muun muassa lentokentälle.   

Seuraavalle kerralle jäi Stanleyssa sijatseva Repulse Bay, ompahan syytä palata rantalomailunkin merkeissä.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Aamiainen Hong Kongissa

En ole tänne blogiin ehtinyt päivittelemään, mutta blogin nimen mukaisesti aamiaista syödään tällä erää Tsim Sha Tsuissa Hong Kongissa: 


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Miehekäs biitsi

Viimeiset päivät Australiassa vietin Sydneyssä. Sen verran matkasta sinne, että tulin yöjunalla Melbournesta. Yritin varata bussia, mutta jostain aivan käsittämättömästä syystä su-ma yö on ainut viikolla, jolloin  kyseistä väliä ei pääse bussilla, vaan bussikyyti olisi pitänyt kärsiä päiväsaikaan. Ei siinä muuten mitään, mutta en ajatellut tuhlata viimeisiä aussipäiviä istumalla 11 tuntia bussissa. Jostain syystä Ausseissa ei mainosteta junalla kulkemista, mutta Essin vinkistä kuitenkin tsekkasin vielä junamahdollisuuden ja se sopikin matkapahoinvoinnin ammattilaiselle kuin nenä päähän. Junalippu Melbournesta Sydneyyn maksoi noin 90 AUD ja hykertelin tyytyväisenä, koska säästin lentämiseen verrattuna myös hostelliyön hinnan ja lentokentälle raahautumisen kulut. Junaan istahdettuani hymy hyytyi, koska viereeni istahti varsin tukeva herrashenkilö. Kyseinen herra oli sitä kokoluokkaa, että vietinkin miellyttävät 11 h liiskaantuneena ikkunaa vasten. Vieruskaverini kuorsaili ja ähisi myös sen verran äänekkäästi, että nukkuminen oli haasteellista.
Oopperatalo lautan kyydistä.


Sydneyyn päästyäni kippasin kamat YHA Railwayn Squaren lokeroon säilöön ja kipitin pää viidentenä lonkerona kaupan kautta Circular Quayhyn, jossa hyppäsin lautan kyytiin (vajaat 15 AUD maksavan menopaluu-lipun ostettuani) kohti Manly Beachia. Puolen tunnin matkalla sai ihastella oopperatalon ja Harbour Bridgen lisäksi myös valitettavasti pilvistyvää säätä. 

Manly Beachin lähimaastosta löytyi ravinteleita ja kauppoja joka lähtöön. Myös muut turret olivat liikenteessä.
Hieman pilvisestä säästä huolimatta lotvahdin rannalle lueskelemaan muutamaksi tunniksi. Sään muuttuessa toden teolla kököksi päätin maastoutua ruokkimaan itseäni Subwayn edukkaille apajille. Sää ei näyttänyt juuri kirkastuvan, joten huristin laivalla takaisin sivistyksen pariin. 
Sinne vaan lahnaksi muiden sekaan.



Tiistaiaamuna suuntasin yhdeksäksi pahuuden  pariin eli bikramjoogaan. Bikramjooga Darlinghurstissa 9 am-tunnit ovat aina lahjoituksilla pyöriviä. Eli maksat tunnista sen verran kuin katsot soveliaaksi omaan varallisuustilanteeseen nähden. Joogamaton sai vuokrata kahdella dollarilla. Olin ääliö enkä vuokrannut pyyhettä vaan käytin omaani, joka denaturoitui totaalisesti. Olin aika tönkkö johtuen flunssasta seuranneesta totaalisesta venyttelyn puutteesta, joten en ollut ihan parhaimmillani. Jäin kuitenkin henkiin ja olin erittäin tyytyväinen, että tuli mentyä.
Pilviä paratiisissa

Olin halunnut viimeiselle päivälle kidutusjoogan lisäksi muutakin tekemistä. Päivälle oli luvattu kökköä säätä, joten varasin surffitunnin Manly Beachille. Lautalla matkatessani  reppu täynnä neuleita ja gore-texiä sää kuitenkin kirkastui äkillisesti ja pysyi kirkkaana hamaan loppuun asti. Manly Surf Schoolilla sain ohuen märkäpuvun ja raft vestin. Meitä oli tasoltaan vaihteleva neljän hengen ryhmä, joita ope sitten parhaansa mukaan opetti. Tarjolla oli vain soft boardeja, mutta sain sentään hieman lyhyemmän ja kevyemmän laudan. Vaikka osa porukasta oli totaalisia aloittelijoita, suunnattiin samantien aaltojen taakse. Ei yhtään white washia vaan pelkkiä vihreitä aaltoja. Itse sain huomattavasti aiempaa ennemmän irti tunnista ja oli parasta surffia ikinä. Mulla on ollut aikaisemmin ongelmana vihreiden aaltojen saaminen, mutta nyt onnistumisprosentti oli lähellä sataa ja toiseksi viimeisellä kerralla sain (omassa mittakaavassa) ison aallon ja pääsin surffaamaan ns. wallia pitkin. Saatoin olla hieman ekstaattinen ja hymy ylsi taatusti korvasta korvaan.

Sain illallisseuraa, jonka kanssa suunnattiin Circular Quayhyn  turistiravintolaan popsimaan kengurufileet. Ruoka oli hyvää, mutta sitä oli kovin vähän. Näkymät iltavalaistulle Harbour Bridgelle lisäsivät kummasti ruokailun miellyttävyyttä entisestään. Muonan jälkeen kipitin puolen yön jälkeen kämpille ja yöunet jäivät valitettavan vähäisiksi, koska kaksi kämppistä irtautui ennen kuutta.

Viimeinen päivä Sydneyssa oli parhautta ja siihen kelpasi päättää tämä ensimmäinen reissuni Australiaan.

(Tähän postaukseen piti tulla kivoja surffikuvia, mutta en sitten koskaan niitä saanut, joten pärjätään ilman.)

Suuri valliriutta, päivä 2

Olin näemmä unohtanut julkaista tämän postauksen... Noo parempi myöhään jne. 
Toisena aamuna herätys oli iloisesti kello 5.30. Kuudelta oltiinkin jo sukelluskamat päällä valmiina pulahtamaan veteen. Tykkään ehkä eniten sukeltaa (ja snorklata) aamulla, koska silloin yökalat ovat vielä liikenteessä ja päiväkalatkin ovat jo heränneet ja tulleet näkösälle. Nähtiinkin tällä sukelluksella mm.  kaksi haita, kaksi kilpikonnaa, wrasse-kala kaukaa, lionfish (siipisimppu?) hengailemassa korallien yläpuolella.  
Möhlättiin hieman ja mentiin 20 metriin asti, vaikka meidän Open water-lisenssillä saa mennä vain 18 metriin ja tuolla oltiin tosi tarkkoja siitä. Hups. 
Sukelluksen jälkeen mätettiin herkullinen aamupala ja rentouduttiin aurinkokannella laivan siirtyessä uudelle spotille. Uuden spotin nimi oli Coral Garden ja koralleja sieltä tosiaan löytyi. Muutamien haiden lisäksi spotattiin jättimäinen marbled stingray! Möhläsin kameran kanssa ja otuksesta tallentui vain epämääräinen varjo, vaikka se uiskentelikin ihan läheltä. 



Oltiin ehkä hieman liian innoissaan ja pullahdettiin pintaan aivan törkeän kaukana veneestä. Näytetttiin ok-merkit veneelle ja eikun polskimaan. Oltiin hieman aliarvioitu matka ja veneelle uiminen kesti tosi kauan. Laivalla olivat aika hermona, koska eivät olleet nähneet meidän ok-merkkiä ja muutenkin oltiin kuulemma menty liian kauas. Hups vol.2 .


Ohjelmaan kuului vielä toinen sukellus samassa spotissa. Tällä kertaa tehtiin etukäteen suunnitelma reitistä, jotta ei jouduttaisi kovin kauas. EI jouduttukaan, mutta tällä kertaa allekirjoittanut viipyi liian kauan liian syvällä ja tuli hieman kiire tehdä safety stop 5 metrissä, koska maksimisukellusaika on Queenslandin lakien mukaan 50 minuuttia. Omalta osalta kokonaisajaksi tuli 49 minuuttia. Tästäkin huomauttivat laivalle takaisin päästyä. Hups vol 3. 
Kannatti kuitenkin hengailla pinnan alla, koska nähtiin taas haita, jättimäinen kala ja ihmisiä pelkäämätön kilpikonna. Seuraa kuvaoksennus.
Hui, hai totesi ja pakeni lähestyvää Stiinaa


Laiskanpulskea fisu


Jouduin kalainvaasion keskelle


Bongaa kuvasta kiven päällä hengaileva (myrkyllinen, siksi hajurako) lion fish



Barracuda (?) liikenteessä
Jouduttiin titan trigger fishin tiluksille ja ennen kuin ehdittiin mitään tehdä, hyökkäsi se päin Emmaa. Onneksi se ei tullut päälle asti sentään. En saanut hyökkäystä videolle, mutta kuvasin vähän aikaa kalan touhuja. Kovin lähelle en viitsinyt mennä, joten vältyttiin toiselta hyökkäykseltä.
Hirmuinen puolen metrin mittainen titan trigger fish tonkimassa

Kuvasta ei ehkä välity, mutta tuo kala oli yli metrin mittainen ja siis aivan hillitön jötkäle. Pikaisella googlettelulla (jälkikäteen) päättelin kyseessä olevan humphead wrasse.

Pikkukaloja korallissa

Näitä tuntematomia keltapyrstöfisuja riitti

Jättisimpukka! Tuolla oli mittaa melkein metri!


Törmättiin jälleen yhteen kilpikonnaan, joka ei välittänyt meistä tuon taivaallista vaan hengaili kameran lähellä ja alkoi kaikessa rauhassa järsiä jotain korallien alta löytyvää herkkua. 
Etsi kuvasta kilppari

Yhteentörmäys



Kaverikuva piti tietty myös ottaa
Käytiin vielä snorklaamassa lounaan jälkeen riutan matalissa osissa ennen lähtemistä kohti Cairnsia.
Snorklatenkin näki vaikka minkälaista mönkiäistä, mutta en ottanut kameraa enää mukaan, koska akku oli vähissä.
Koska tämä postaus ei ole vielä tarpeeksi sekava ja kuvapitoinen, loppuun vielä pari kuvaa Kangaroo Explor-alukselta.