torstai 31. lokakuuta 2013

Ripsihommelit

Onneksi vältyttiin aamulla uhanneelta hukkumiskuolemalta, koska tänään ohjelmassa oli akkojen hömpötyksiä kello kolmelta iltapäivällä. Auto tuli noukkimaan meidät ja vartin ajomatkan jälkeen saavuimme Seminyakissa sijaitsevaan Amo Spahan. Oltiin varattu aika ripsienpidennysten laittoon halvan hinnan (n. 20 e) houkuttamana. 

Yhdellä kolmesta ripsienlaitto sujui ongelmitta ja tulos oli tosi hieno. Annen ja mun ripsiä piti fiksailla useampaan otteeseen, ja mun yliherkkiä silmämunia kirveli aina fiksauksen loputtua. Samanlaisen tunteen silmiin olisi varmastikin saanut tunkemalla niihin esim. puukkoja ripsien sijaan. Omalta osaltani  lopputulos oli varsin klimpikäs, mutta en jaksanut enää 2,5 tuntia sorkittavana maattuani pyytää korjaustoimenpiteitä. Voi olla, että joudun ottamaan kaikki ripset kerralla pois jahka ne alkavat irtautua. 

Ripset pitää pitää pois vedestä 24 h laiton jälkeen, mikä on hieman ongelmallista jatkuvan soijaongelman vuoksi. Kuala Lumpurissa ei onneksi voi surffata eikä sukeltaa, joten räpsyt välttyisivät pahimmilta kylvyiltä.  

Seminyakissa oli kyllä ihan älyttömän kivan näköisiä putiikkeja. Onneksi rinkassa ei ole ylenmäärin tilaa/lompakossa rahaa, joten en päässyt tekemään tuhoja. 20 e teki jo aika messevän loven päiväbudjettiin. 

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Jee me ei hukuttu

Vaikka lähellä oli. 

Tänä aamuna heräsimme joskus 6.30 puhelimen pirinään. Puhelu tuli hotellin respasta ja sieltä kerrottiin, että meitä on tullut surffikoulun auto hakemaan. WHAAT? Meille oli eilen kerrottu, että kyyti tulee kello 8.20 ja surffihommat aloitetaan yhdeksän pintaan. Räävittin kuitenkin itsemme ja kamat kasaan ja napattiin hotellin aamiaisbuffetista pari sämpylää evääksi ennen hyppäämistä autoon. 

Olimme aika raivona siitä, ettei meille oltu ilmoitettu yhtään aikaisemmin muuttuneesta ajankohdasta. Surffikoululla sanoivat vain, etteivät olleet löytäneet hotellin puhelinnumeroa (sinänsä hienoa, että kyseinen numero tulee samantien näkösälle, kun kirjoittaan Googleen "Harper kuta hotel") ja pahoittelivat tapahtunutta. 

Harjoiteltiin aluksi altaassa aaltojen kohtaamista. Eskimokäännöksissä allekirjoittanut huuhtelu nenän ontelot ja fiiliksistä päätellen aivotkin kloorivedellä. Kolmas samalla tunnilla ollut tyyppi halusi ns. oikean laudan, me Annen kanssa jatkettiin eilisillä aloittelijalaudoilla.

Surffitunti oli melkoista horroria. Aallot olivat huomattavasti isompia kuin mihin olimme tottuneet. Anne sai heti laudasta päähänsä ja itsekin imuroin nenän kautta noin 14 litraa suolavettä. Yritin kuitenkin päästä jättiaalloista huolimatta opettajan luo kertoakseni, että aallot ovat aivan liian isoja ja Anne ei halua tulla. Tämä fakta ei kuitenkaan kiinnostanut opettajaa, joten yritin räpistellä aaltoihin ja Annekin tuli hetken kuluttua kanssakärsijäksi.

Pääsinkin välillä aaltoihin ja hetken mukana roikkumisen jälkeen sain itseni pystyyn. Tunne oli aivan mahtava! Isommissa aalloissa oli pikkuisen eri lailla voimaa.

Valitettavasti aina rantaan pääsyn jälkeen takaisin aalloille pääsy oli mahdotonta. Odottelin aina isoimpien aaltojen hiipumista, mihin meni aivan järjettömän iso osa tunnista. Ja vaikka lähdin heti aaltojen hiivuttua melomaan, jouduin menemään päin todella montaa isoa aaltoa ennen kuin pääsin tarpeeksi kauas rannasta. Välillä aalto heitti minut ja laudan pyykkilinko-tyylisesti heittelehtimään. Erityisen miellyttävä oli myös hetki, jolloin en kertakaikkiaan saanut siinä myllerryksessä päätä pinnalle ja vähän aikaa piti miettiä, että tässäkö tämä nyt oli. Annella oli myös ollut samanlainen hukkumiskokemus hetkeä aikaisemmin. Olin aina perille päästyäni niin tööt, että hetki meni ihan vain itsensä keräämiseen.

Olosuhteille ei toki voi mitään ja hyvä, että tuli harjoiteltua isojen aaltojen kohtaamista. Opettajamme ei kuitenkaan ollut tippaakaan kiinnostunut a)meidän opettamisesta tai b)siitä, että meillä oli pahoja vaikeuksia. Kyseinen jantteri vain nappaili itse hyväksi katsomiaan aaltoja.

Takaisin surffikoululle päästyämme huomattiin, että ehdimme vielä hotellin aamupalalle, jos 
lähdemme asap. Mukava autokuskipoika sitten nakkasi meidät hotellille ja ahmimme "syö-viidessä-minuutissa-niin-paljon-kuin-ehdit"-tyylillä aamupalan ennen sen päättymistä.

Nami tuo mun polvi.

Nyt on aika raato olo. Päässä pyörii, polvissa on taas uusia hankaumia, joka paikkaa särkee, korvissa ja nenän onteloissa on vettä. Tympäisee lievästi sanottuna Pro Surf Schoolin, joka markkinoi itseään turvallisena surffikouluna, toiminta. Halu surffaamaan on kuitenkin edelleen kova. Huomenna nostetaan kytkintä ja painutaan (ihan liian aikaisella) aamulennolla (jota yritin vaihtaa, mutta Air Asian nettisivut olivat epäyhteistyökykyiset) Kuala Lumpuriin, joten katsellaan surffihommia sitten, kun tullaan takaisin. 

Jäätävä negapostaus, kyllä tää tästä. I love my life kaikesta huolimatta

Jee me surffataan

Terveydentila yms. teknisten seikkojen vuoksi päädyttiin ottamaan kahden päivän surffauskurssi Pro Surf Schoolilta, jossa käytiin eilen tekemässä varaus. Kyseissä firmassa ei tiedetty meidän hotellia (edes kartan perusteella), joten meidät luvattiin tulla noukkimaan kello 8.20 läheisen Skygarden-baarin edestä.

Perillä saatiin panttia vastaan avaimet lukollisiin säilytyslootiin ja pyyhkeet. Myös surffauspaita ja -shortsit olisi tarvittaessa saanut, mutta omanihan olin ostanut jo New Yorkista (...). Ensin käytiin hieman teoriaa läpi (tuli tarpeeseen) ja sitten harjoiteltiin altaassa joitain perusjuttuja. Ope halusi nähdä, miten hyvin pääsimme laudan päälle. Altaan nurkasta vain hirmuista melomista ja hops laudan päälle. Paitsi että allekirjoittanut lätsähti vain mahalleen takaisin laudalle kahdella kerralla kolmesta joko käsien tai jalkojen luistettua alta. Kerralla numero kaksi pääsin laudan päälle ja pysyinkin siinä sitten vaaditut 10 sekuntia. Ope oli luvannut ennen harjoitusta, että mikäli pysyy 10 s laudan päällä, saa pienemmän laudan. Jostain syystä meikän esitys ei ilmeisesti kuitenkaan vakuuttanut (olisiko ollut jotain tekemistä niiden mahalätsien kanssa?) ja lähdin mereen ihan samanlaisen harjoituslaudan kanssa kuin muutkin.

Tällä kertaa surffihommat sujuivat ajoittaisia epätoivon hetkiä lukuunottamatta aivan mallikkaasti verrattuna edelliseen kertaan. Ah mitkä kicksit voi ihminen saada pelkästä veden päällä liukumisesta laudan kera? Samantapainen fiilis tulee lumilautaillessa kunnon puuterissa, parhautta! Muutenkin snoukkauksesta ja myös ratsastuksesta on varmasti apua surffauksessa; jos ei muuten niin ainakin tasapainon kannalta. Pysyn aika hyvin pystyssä jahka saan ruhoni järjesteltyä pystyasentoon laudan päälle, mutta kyseinen prosessi tuottaa välillä tuskaa. Mites se kehonhallinta? En ole tainnut kuulla semmoisesta. Yhdesti kieriskelin hiekassakin, joten nyt on polvessa aika messevä hiertymä. Silti fiilis oli surffauksen jälkeen 10+.

Oltiin surffin jälkeen aika tööt, joten imuroitiin lounaaksi aivan sairaan hyvät kanahampparit Pro Surf  Schoolin yhteydessä olevassa ravintolassa. Kyytipojaksi zeroa, maistui!

Tämän kevyehkön kenttälounaan jälkeen kierittiin tien yli rannalle, jossa Annen kaveri jo meitä odottelikin. Jossain vaiheessa alkoi joka huokoseen tunkeva hiekka ahdistaa ja siirryttiin hotellin uima-altaalle. Pitää nauttia siitäkin fasiliteetista, kun sellainen kerran löytyy. Pitänee jatkossa budjettipoliittisista syistä hieman laskea majoitusten tasoa, joten uima-altaalla lillimiset saattavat vähentyä radikaalisti.
-
Uima-altaalla evääksi soijapötykkä, hyvää oli. 

Ilta oli taas varsin villi, käytiin meksikolaisessa syömässä ja tultiin sitten hotellille koomaamaan. Jaksaapahan surffata huomenna!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Normipäivä Balilla

Odotin eilen aamua kuin kuuta nousevaa: hotellin buffet-aamiaista! Tulikin mässäiltyä ihan kunnolla...
(kuvassa itse asiassa eräs kiina-aamiainen, koska en täällä ole ottanut kameraa aamupalalle)

Aamupalan jälkeen lähdettiin rannalle ottamaan vähän aurinkoa. Päädyttiin kuitenkin vuokraamaan surffilauta pariksi tunniksi. Vaihdettiin puolen tunnin välein surffaajaa ja toinen keräili voimia ja vahti kamoja rannalla sen aikaa. Aallot eivät kuitenkaan olleet kovin suosiollisia touhulle, joten onnistumisen elämykset jäivät aika vähäisiksi. 

Nälkä ajoi porsaan lähimpään ravintolaan, joka tässä tapauksessa oli Beachwalk-ostarin Kitchenette. Puljussa pääsi kokoamaan itse haluamansa salaatin; oma large-kokoinen salaattini kustansi 59000 IDR eli vajaat neljä euroa. Hieman kalliimmaksi tuli kuin nuudelimössöt, joita on etupäässä tullut nautittua (tosin takaisin Balille saavuttuamme syötiin pahimpaan hätään hotellin ravintolassa, jossa muona kustansi 85000 IDR eli vajaat 6 euroa, ryöstö!) 
Ostin hienon lippiksen kadotetun tilalle suojaamaan kupolia liialta auringolta. Moinen löytyi ihan hotellin vieressä olevasta Surfer Girl-liikkeestä (jonka olisin voinut tyhjentää kokonaan) ja kustansi noin 18 euroa (syy miksi en tyhjentänyt kauppaa).

Iltapäivällä tultiin lahnailemaan hotellin uima-altaalle, vaikka aurinko ei enää paistanut. Jossain hiekka-merivesi-saastassa tähän asti pyörittyämme päätettiin ottaa vähän parempi hotelli ennen KL:n lähtöä. Harper Kuta hotel on kyllä varsin länsimainen kaikkine mukavuuksineen, mutta totta puhuen viihdyin paremmin Gilillä bungalowissa.


Illalla käytiin syömässä (riisinuudeliyllätystä ja mangomehua Made's warung-nimisessä paikassa) ja hieronnassa ennen kuin kuukahdettiin totaalisesti. 

lauantai 26. lokakuuta 2013

Taas Balilla


Bongaa kuvasta surffaava Stiina! (Tämä kuva siis siltä ensimmäiseltä surffikerralta)

Tultiin eilen takaisin Balille. Harmitti kovasti lähtä Gililtä, koska siellä oli niin rauhallista ja kaunista. Miten nyt pärjään, kun en voi joka aamu ensimmäisenä tekonani lähteä snorklausreissulle kilpikonnien ja kalojen sekaan? Tai haistella ihania kukkia bungalowin pihalla?

Majoitutaan lähellä Legian-rantaa. Oltiin eilen ihan naatteja matkustuksen jälkeen ja käytiin illalla vain vähän tölläilemässä ja jalkahieronnassa ja pedikyyrissä. Onnistuin pari päivää sitten silpomaan oikean jalan pottuvarvasta koralliin, joten jalkahoito ei ollut ehkä mikään kuningasajatus...

Tässä meidän hotellin vieressä on joku yökerhokeskittymä ja illalla kuului kamala jytke huoneeseen. Nukuin kuin tukki (ihanaa, oikea peitto eikä kiloa hiekkaa sängyssä) enkä kyllä yöllä tiennyt mitään melusta.

Täällä Balilla olisi suunnitelmana päästä surffaamaan lisää. Muita suunnitelmia ei sitten olekaan tälle 5 yön pätkälle ennen Kuala Lumpuriin suuntaamista! Ei, on sittenkin. Pitää shoppailla uusi lippis Gilillä hukkaamani tilalle. Shoppailut ovatkin rajoittuneet tähän asti rannalta ostettuun saronkiin ja uuteen sukellusmaskiiin. Täällä on tosi paljon Billabongin, Roxyn, Rip Curlin yms. surffimerkkien kauppoja, mutta hinnat olivat aika kalliit muuhun hintatasoon nähden. Näin eilen myös älyttömän kivoja mekkoja ja toppeja kaupoissa, mutta niissäkin hintataso yllätti. Jonkin päähineen joudun kyllä ostamaan jo täältä, mutta muuten taidan jättää shoppailut Malesian puolelle.

Fun dive!

Tänään sain vihdoin ja viimein vedenalaisen kameran toimimaan ja uskaltauduin ottamaan sen mukaan sukellukselle. Saatiin open water-kurssin suoritettua ja tänään mentiin ensimmäiselle fun divelle, jossa ei onneksi tarvinut enää harjoitella skillsejä. Lähdettiin aamusukellukselle, jonka oli tarkoitus suuntautua Sunset Point-nimiselle spotille, mutta kovan aallokon vuoksi vene suuntasi kohti Shark Pointia.

Räpsin innoissani kuvia, mutta 17 metrissä oli niin pimeää, että suurin osa kuvista oli yhtä raemössöä ja kohteet jotain kärpäsenkakkoja. Ei harmillisesti tällä kertaa nähty haita (pari päivää sitten onneksi nähtiin), mutta paljon kilpikonnia, siipisimppuja, mureenoita yms. mereneläviä.

Otin kuvia toiminnolla, joka ottaa kuvia 5 sekunnin välein. Kamera unohtui välillä päälle ja osa kuvista oli aika randomeita.
Yllä olevaan kuvassa kala sekä lukko, jolla kiinnitin kameran BCD:hen, joka lienee joku kelluntaliivi tms suomeksi.


Bongaa kuvasta mureena.

Siipisimppu.

Siipisimppujen pesä. Tuolla oli luolassa oli ainakin viisi (5) siipisimppua. 

Nähtiin ihan älyttömästi kilpikonnia, mutta kuvat oli vähän ö-laatua.

Sukelluksen aikana näkyi koko ajan isoja ja hienoja kaloja, mutta kuvissa moiset eivät erottuneet ollenkaan...


Joku surkea sintti oli sentään tallentunut.


Sekä kaksi tyytyväistä merimakkaraa. 

Huomenna pitääkin jättää ihana Gili Trawangan ja suunnata Balille. Ei olla vielä päätetty, käydäänkö sukeltamassa ollenkaan Balilla, joten voi olla, että seuraavat sukellukset tehdään vasta Fijillä. Balilla keskitytään ainakin surffaukseen ja rentoiluun. 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Windy Bungalow

Bungalowissa asustelu on jees. Meillä on piikki hotellin (jos tätä nyt hotelliksi voi sanoa) baari-ravintolassa ja ranta ihan vieressä, joten 90 % valveillaoloajasta on tullut hilluttua bikineissä eikä ole tarvinnut pitää edes laukkua mukana. Kengät on olleet kahdesti jalassa (kerran juoksulenkillä ja kerran, kun käytiin hotellin ulkopuolella syömässä). 
Kävin yhtenä aamuna ihan vaan kävelyllä rannassa. Laskuvesi oli todella voimakas muutamana aamuna.



Kaikki ateriat on nautittu rantamökkerössä, yleensä uikkareissa hienoisessa suolakerroksessa. 


Majapaikka sijaitsee tosiaan rannassa ja veteen mönkäisemällä pääsee ihastelemaan monenlaisia fisuja ja useimmiten myös kilppareita. Harmi, että olen niin jäätävä käsi tekniikan kanssa, että kuvien otto ei toistaiseksi oikein ota onnistaakseen.




Pallokala!















Mää <3 kilppari

En ole nyt pariin päivään ehtinyt kirjoitella tänne blogiin, koska on ollut niin kiire sukelluskurssin kanssa. Aamuisin olen herännyt tavalliseen tapaan kuuden pintaan ja käynyt snorklaamassa. Myös iltapäivisin olen yrittänyt ehtiä käymään snorklausreissun. Tässä meidän hotellin kohdalla meressä riittää sen verran nähtävää, ettei tarvitse lähteä sen kauemmas. Sain kamerankin toimimaan hetkeksi, mutta nyt se taas vihoittelee...

Yhden näkemistäni kilpikonnista sentään onnistuin ikuistamaan. 

Koitan saada kameran huomiseksi toimintakuntoon, jotta voisin ottaa sen mukaan sukellukselle, joka on muuten ensimmäinen sukellus PADI open water -kurssin suorittaneena!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Eka oikea sukellus

Tämä teksti on kirjoitettu jo pari päivää sitten, mutta näemmä olin unohtanut julkaista tämän:

Pääsimme tänään allasharjoittelun jälkeen sukeltamaan ihan oikeasti mereen. Huristimme veneellä läheisen Gili Menon saaren lähistölle. Veneessä oli kokeneita sukeltajia, jotka menivät menojaan. Opettaja tarkisti meidän kamppeet ja sitten vain molskis veteen. Itsellä meni kyllä hieman horisontti sekaisin ja kesti hetken tajuta mihin suuntaan lähteä uiskentelmaan. 

Olin etukäteen jännittänyt, miten alvariinsa lukossa olevilla korvilla onnistuisi paineentasaus. No problem! Veden alla keskityin niin tiiviisti maisemien ihailuun, että hengittäminenkin sujui kuin luonnostaan. Ja oi mitä maisemia! Nähtiin ihan älyttömästi erilaisia mereneläviä ja reissun kohokohtana kahdeksan merikilpikonnaa! Oltiin ihan hepakoissa!

Sukellus kesti vajaan tunnin ja vaikka täällä onkin ihan älyttömän kuuma, alkoi tuona aikana hieman paleltaa. Heti veneeseen päästyä tilanne kuitenkin korjaantui ja soijaa alkoi pukata entiseen malliin.

Illan hurvittelimmekin katsomalla 2h 15 min edestä jollain muinaisaikakaudella tehtyjä PADI open water -opetusvideioita. Sähkökatkos hieman häiritsi kyseistä operaatiota, mutta saatiin loppujen lopuksi kärsimysnäytelmä päätökseen ja siirryttiin banaanipirtelöillalliselle. 

Bongasin torakan meidän bungalowin ulkoilmakylppäristä, toivotaan, ettei tarvitse lähteä vessareissulle yöllä. Ja että gekot ei pitäisi yhtä kovaa mekkalaa kuin viime yönä.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Sukellushommat

Yksi tämän reissun tavoitteista oli käydä PADI open water-kurssi. Tämänhetkisen majapaikkamme yhteydessä toimii IQ divers-niminen sukelluslafka, johon päädyimme kätevän sijainnin ja hyvien Tripadvisorista löydettyjen arvosteluiden perusteella.

Aloitin aamun tunnin matelulla rantaa pitkin. Tuli sen verran hiki, että päätin lähtä käväisemään snorklaamassa ennen aamupalaa. Laskuvesi oli normaalia voimakkaampi, joten korallimurskamössöä pitkin joutui kävelemään melko pitkästi ennen kuin pystyi laittamaan maskin päähän ja sukeltamaan ihanan lämpimään veteen. 

Näkymistä päätellen olin pulahtanut keskelle Avaraa luontoa! Oli vaikka minkälaista fisua ja mönkiäistä. Kilpikonnia en harmillisesti nähnyt, vaikka niitä kuulemma täällä onkin. En olisi millään malttanut tulla pois, mutta Anne ja aamiainen odottivat. Maskikin vuoti siihen malliin, että oli ihan hyvä tulla pois. Ostoslistalle uusi maski.

Aamupalan jälkeen siirryimme hotellin uima-altaalle kokeilemaan sukelliusta. Harjoittelimme mm. maskin tyhjennystä, joka ei kyllä allekirjoittaneella meinannut ihan onnistaa. Samoin tuntui, että lollahtelin ympäriinä kuin joku ylikasvuinen ameba törmäillen opettajaan jatkuvasti. 

Syötiin juuri maittava nuudelilounas ja seuraavaksi pitäisi siirtyä mereen sukeltamaan, iik!

Kuvassa aamun simpukkasaalista

Paratiisisaarella

Saavuimme tänää aamupäivällä Gili Trawanganille. Olimme ostaneet etukäteen liput Gili Cat -nimiseltä firmalta netin kautta. Meidät tultiin noukkimaan hotelliltamme puoli seitsemän aikaan aamulla minibussilla ja matka satamaan sujui leppoisasti Annen kanssa  pälättäen. Itse venematka kesti pari tuntia ja kyyti oli enimmäkseen tasaista. Olin pro-matkapahoinvoijan ominaisuudessa varautunut skopolamiini-laastarilla ja eikä tullut kyllä paha olo missään välissä. Kiitos ja kumarrus siis kyseisen aineen matkapahoinvointia estävän käytöön keksineelle!


Perillä nautimme mysliaamiaiset satamassa olleessa ravintolassa, jonka jälkeen otimme heppakyydin hotellille. Hotellimme on rauhallisessa päässä saarta, erillään bilepaikoista. Kaippa tänne olisi jaksanut kävelläkin, mutta ajatus rinkkojen kanssa taapertamisesta miljoonan asteen helteessä ei napostellut.
 Majoitumme Windy Bungalows- nimisessä hotellssa, tää on niin mahtia! Meillä on ihana bungalow, jossa on tavallaan ulkokylppäri. Ranta on noin 20 metrin päässä ja sieltä löytyy puhtaanvalkoista hiekkaa ja kirkasta vettä. Kävin heti ensitöikseni hieman snorklaamassa ja näin paljon hienoja kaloja. Ensi kerralla otan vedenkestävän kameran mukaan.

Syötiin lounasta rannalla olevassa heinämajassa (?). Nuudelit maistuivat maukkaalta kuten aina.

Ilmoittauduttiin huomenna alkavalle sukelluskurssille! Ensin on introduction-osio, jolloin saa kokeilla sukellusta. Jos meno miellyttää, niin voi jatkaa (niin kuin meillä on siis tarkoitus) PADI open water-kurssille. En malta odottaa huomista.


Terveisiä altaalta

Meidän oli tarkoitus lähtä jo tänään Gileille, mutta venekyydit oli täynnä. Bookkasimme siis hotellin yhdeksi yöksi. Vaatimuksina oli ilmastointi, wi-fi ja uima-allas. Ja ei kovin kallis hinta ja ok sijainti.

Päädyimme eilen iltapalalla Bakung Sari resort and spa-nimiseen majoituslaitokseen. Molempia hieman väsytti, joten viettänemme tämän päivän etupäässä uima-altaalla mömmöillen. Tällä hetkellä suurin pulma elämässäni on, miten jaksaisin nousta sen verran ylös, että kävisin tilaamassa allasbaarista jotain juotavaa. Liian rankkaa!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Lättäpäät lainehilla


Oli erään muinaisen Aku Ankka-sarjiksen nimi. Mutta ei siitä sen enempää, koska MÄÄ SURFFASIN!

Oon ihan hepakoissa. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä ylös ja vaikka se mun homma oli varmaan karmeaa katseltavaa, niin aivan liian siistiä! Jee! 

Huomenna Gilille... 

Padang padang beach



Lähirantaamme kyllästyneinä asioimme eilen saaren eteläpäässä sijaitsevalla Padang padang-rannalla, jonne kesti mennä taksilla noin tunti. 
Rannalle piti mönkiä tuollaisesta kapeasta rööristä.


Apina!


Hieman oli kirkasta vettä. Paikalle tullessamme noin puolen päivän aikaan vesi oli vielä korkealla, mutta iltapäivän mittaan laski hurjan paljon. Meritähtiparat yrittivät räpistellä veden mukana, etteivät jäisi kuiville.

Rannalta löytyi muonapaikka, jossa nautimme ravitsevan mangolounaan. Sen verran tuli myös shoppailtua, että ostettiin isot huivit/sarongit rannalla makaamista varten.

Rätti maksoi kolmisen euroa. En kestä, tää shoppailu lähtee ihan käsistä.