lauantai 30. marraskuuta 2013

Manan aamuja


Valitettava tosiasia on, että Manalta jäi käteen järkyttävät univelat. Nukkumaan tuli pistettyä aivan liian myöhään ja herättyä liian aikaisin nukkumaanmenoajankohtaan suhteutettuna. Kahtena aamuna lähdin katsomaan auringonnousua. 

Ensimmäisellä kerralla heräsin, kun yksi dormimme asukki teki joskus ennen aamukuutta lähtöä auringonnousua katsomaan. Päätin sitten lähtä neljän hengen porukan mukaan. Sinkoiltiin läheisessä kylässä tietä kukkulalle etsien aiottua kauemmin. Kysyttiin jopa useita kertoja neuvoa, mutta suurin osa liikkeellä olleista paikallisista oli vielä edellisillan juhlatunnelmissa ja saamamme informaatio ei meinannut oikein osua oikeaan. Loppujen lopuksi päästiin oikealle reitille. 

Auringonnousu ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta oli ihana nautiskella raittiista ilmasta ja tiirailla Manan saarta yläilmoista käsin. Hostellille palattuamme potkittiin hetki palloa rannalla ja käväisin snorklaamassa ennen aamupalaa, joka alkoi kahdeksalta. 

Toinen auringonnousu käytiin tsekkaamassa Emman ja Essin kanssa viimeisenä aamuna. Illalla oli ollut jotain puhetta asiasta, mutta en ilmeisesti ollut kuitenkaan ollut laittanut herätystä. Havahduin unesta vasta kuudelta ja tytöt herätettyäni ajateltiin olevamme sen verran myöhässä, ettei kukkulalle kannata enää lähtä kiipimään. 

Tästä eteenpäin hommat menivätkin vähemmän putkeen. Lähdettiin kävelemään rantaa pitkin ja spottasin polun, joka näytti vievän toiselle puolelle saarta, josta auringonnousun olisi voinut nähdä. Polku osoittautuikin umpiviidakoksi, jossa sitten ilman kenkiä rämmittiin epätoivoon asti ennen kuin pullahdettiin rannalle. Tässä vaiheessa aurinko oli jo ihan kunnolla noussut. Valo oli kuitenkin kaunis ja saatiin kivoja kuvia. Innostuin jopa kaikessa tönkkäydessäni vähän joogailemaan paikallisen piskin kanssa rantakivillä.

Castaway island

Ei oltu suunniteltu Manalle mitään kovin ihmeellisiä aktiviteetteja, mutta sijoitettiin 65 FJD puoli päivää kestävälle retkelle Castaway-saarelle, jossa samanniminen leffa on kuvattu. Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole kyseistä leffaa kokonaan ikinä nähnyt, mutta täytyy korjata asia jahka palaan Suomeen.

Lounaan jälkeen ahtauduttiin pikkuiseen veneeseen ja noin 20 minuutin ajelun jälkeen  saavuttiin aivan upeisiin maisemiin. Oppaan johdolla lähdettiin rämpimään viidakon läpi kohti korkeampaa kohtaa. Näköalakalliolle päästäkseen sai ihan tosissaan kiivetä ja olin taas iloinen, että olin laittanut hieman tukevammat sandaalit läpykoiden sijaan. 

Maisemat olivat kyllä aivan mahtavat. Olin kuullut joidenkin saarella käyneiden ottaneen kuvia, jossa jalat roikkuvat kielekkeeltä, joten piti toki itsekin ottaa sellainen potretti. 


Kun kaikki olivat ottaneet tarpeeksi kuvia, rämmittiin takaisin rannalle. Snorklailtiin hetkinen (ei paininut millään tasolla samassa sarjassa Sunset Beachin riutan kanssa), jonka jälkeen asettauduttiin rannalle löllimään. Allekirjoittanut nukahti onnellisesti naamalleen. Kotimatka oli varsin pomppuinen ja aina veneen pohjalle takaisin iskeytyessä saattoi vain kuvitella välilevyjen iloisesti pullahtelevan nikamaväleistä.

Suosittelen ehdottomasti Castaway-saarella käyntiä upeiden maisemien vuoksi. Reissu oli ehkä hieman ylihintainen eikä snorklausmaastot ole kovinkaan ihmeellisiä, mutta pelkästään veden turkoosi väri teki reissusta upean. 

Manan majoilla

Taveunin sademetsän jälkeen kaivattiin aurinkoa ja valkoisia hiekkarantoja, joten hurautettiin Manan saarelle. Matka kesti alle tunnin ja maksoi 75 FJD/suunta. 

Majoituttiin 5 yötä Mana Lagoon Backpackersilla dormissa. Paikka oli vähän alkeellinen ja sähköt löytyi vain klo 18-06 aikavälillä. Hintaan sisältyi kolme ateriaa. Aamupalalla (8-10) pärjäsi hyvin lounaaseen (klo 12), mutta ennen päivällistä (klo 19) meinasi tulla nälkä ja usein maha kurisi nukkumaanmennessä. Ruoka oli enimmäkseen ihan syötävää, mutta Taveunin herkkuruokien jälkeen osa sapuskoista ei oikein maistunut. 

Meillä ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia Castaway-saarella vierailua ja sukellusta lukuunottamatta. Päivät menivät mukavasti kelluntatuoleissa lilluen, snorklaillen ja lueskellen. Iltaisin hostellin henkilökunta järjesti ohjelmaa tanssiesityksistä Bula-tanssin opetteluun. 

Hostellin rannasta oli ihan hyvä snorklailla läheiselle rinnemäisesti laskevalle riutalle. Näin pienen mureenan ja paikalla parveili isoja kalaparvia etenkin aamuisin. Varsinainen snorklauksen mekka löytyi kuitenkin Sunset Beachilta saaren pohjoispäästä. Sinne joutui uimaan jonkin matkaa ja meri oli aika myrskyisä useimpina päivinä, mutta näkymät riutalle olivat todellakin vaivan arvoisia. Matala riutta laskeutui ainakin 15 metriä seinänä hiekkapohjalle. Riutta oli täynnä värikkäitä koralleja ja erilaisia kaloja. Kun käänsi katseen hiekkapohjaiseen syvempään kohtaan, näki kilpikonnia, haita ja rauskuja.

Yhtenä iltana käytiin läheisellä koululla katsomassa päättäjäisiä. Tilaisuus loppui vasta klo 23, mutta pienimmäisetkin lapset jaksoivat laulaa ja tanssia loppuun asti. Fijin asukkaiden alkuperä on Afrikassa ja sen kyllä huomasi paitsi ihmisten ulkonäössä myös musikaalisuudessa. Kaikki tuntuivat osaavan laulaa ja tanssia. Fijillä opiskelu tapahtui englanniksi, joten tilaisuutta oli helppo seurata. 
Tilaisuus pidettiin tuon puun vieressä olevassa katoksessa ja sateesta huolimatta tunnelma oli katossa. 

Vesileikkejä Taveunilla

Vesiputousten ja vesiliukumäkien lisäksi Taveunilla tuli harrastettua muutakin vesiurheilua eli snorklausta ja sukellusta. Snorklausta harrastin paitsi resortin lähellä olevan rannan tuntumassa (jouduin pikkukalan hyökkäyksen uhriksi) myös Honeymoon islandilla. Kyseinen snorkkelointiretki kuului ennalta maksettuihin aktiviteetteihin, mutta sukellukset maksettiin itse.

Honeymoon islandille kesti päristää veneellä parisenkymmenta minuuttia. Saari on läpimitaltaan korkeintaan parikymmentä metriä ja yllättäin asumaton. Parin pusikon lisäksi saarelta löytyi vain ihanaa valkoistaa hiekkaa ja mustaa laavakiveä. Ja saarta ympäröi täydellisen turkoosi meri ja pinnan alta löytyi kaunista koralliriuttaa. 


Snorklailtiin ja hengailtiin saarella muutama tunti. Horisontissa näkyi koko ajan uhkaavia ukkospilviä, mutta ehdittiin onneksi poistua paikalta ennen ukkosmyrskyä.

Yhtenä päivänä otettiin operaatioksi käydä sukeltamassa. Meitä sukeltamaan hinkuvia oli yhteensä kuusi, joten saatiin hieman alennusta ja kahden sukelluksen/tankin hinnaksi tuli 195 FJD. Varattiin sukellukset Taveuni Ocean Sportsilta ja en voi kyllä kuin kehua kyseisen firman toimintaa. Varusteet olivat asialliset ja turvallisuusseikkoihin ja asiakkaiden viihtyvyyteen oli kiinnitetty huomioita. 

Eka sukellusspotti oli Rainbow Reefin Fish Factory ja sieltä löytyi kyllä runsaasti tölläiltävää kaloista värikkäisiin koralleihin. Lähdin sukeltamaan omalla maskilla, mutta jouduin samantien palaamaan pintaan vaihtamaan sen toiseen. Sukellus sujui mukavasti lukuunottamatta järkyttävää palelua loppuvaiheessa. Ei harmittanut niin kovasti nousta pintaan. 

Sukellusten välillä huristimme veneellä Vanua Levulle ihanalle paratiisirannalle. Tauko kului mukavasti auringonpaisteessa lämmitellen ja hedelmiä sekä maailman mehevintä papaijaleipää popsien. Saatiin samalla infopaketti Fijin kaloista.

DIvemaster/ohjaaja epäili, että ensimmäisen sukelluksen maskivuoto oli johtunut vain liian tiukalle kiristetystä maskista, joten lähdin toiselle sukellukselle Nuku-nimiselle spotille taas omalla maskilla. Pääsinkin hyvin laskeutumaan ja maski lähinnä tihkui, mutta noin kymmenen minuutin sukelluksen jälkeen vuoto yltyi sen verran massiiviseksi, että oli pakko viittilöidä ohjaajalle ongelmasta. 

Vaihdettiin sitten maskeja arviolta 22 metrin syvyydessä ohjaajan kanssa. Open water-kurssia tehdessä juurikin maskin ottaminen päästä pois pinnan alla oli se ahdistavin juttu, mutta tositilanteessa kyseinen toimenpide sujui ongelmitta lukuunottamatta irronnutta maskin niskahihnaa. Onneksi lähistöllä pesiään vartioineet, muun sukelluksen aikana hyökkäilleet titan trigger fishit pysyivät myös poissa. 

Maskiprobleeman korjaannuttua pystyinkin keskittymään täysillä korallien ja muiden merenelävien ihailuun. Vaikka ei nähtykään mitään uutta, Rainbow Reef oli todellakin näkemisen arvoinen paikka. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Luonnon vesiliukumäet

Toinen kokonainen päivä Fijillä osoittautui varsin sateiseksi. Onneksi ohjelmassa oli retki waterslideille ja paikalle, jossa päivämäärä vaihtuu, joten sää ei haitannut. 

Hypättiin minibussiin ja hurautettiin erään mäen päällä sijaitsevalle asumukselle. Sieltä oli lyhyt kävelymatka purolle, joka virtasi kivisessä uomassa muodostaen luonnollisen vesiliukumäen.

Livuttiin veteen yksitellen ja laskettiin aina lampareesta toiseen. Sade oli nostanut vedenpintaa, mutta silti shortseistakin huolimatta ainakin allekirjoittaneen ahteriin tuli aika messeviä mustelmia. Lisäksi syvemmissä kohdissa oli Taveunilla joka paikassa viihtyviä jättisammakoita, jotka aiheuttivat ylimääräisiä kiljumisia. Oli aivan sairaan hauskaa, mutta kaksi laskua riitti.


Litimärkinä imuroitiin lounaat ja hurautettiin vielä paikalle, jossa päivämäärä vaihtuu. Se osoittautui kyltiksi, jossa oli infoa aiheen tiimoilta. Kuulemma paikalle kerääntyy aina älyttömästi uuden vuoden aattona, koska kyseisessä mestassa alkaa ensimmäisenä uusi vuosi. 





Taveunin vesiputoukset


Yksi Taveunin aktiviteeteista oli viidakkokävely kolmelle vesiputoukselle. Laiton varmuuden vuoksi lenkkarit jalkaan, koska majapaikan henkilökunta suositteli kunnollisia kenkiä edellispäivän sateiden vuoksi. Tulivat kyllä tarpeeseen ja sääliksi kävi flipflopeilla lompsivia (ja kaatuilevia) kanssaihmisiä. 

Vesiputouksia on kolme ja käveltiin aluksi kahden ensimmäisen ohi viimeisimmälle. Polku oli paikoitellen aika mutainen ja osa maisemista jäi näkemättä, koska katse oli pakko kohdistaa omiin jalkoihin ellei halunnut kompastua puunjuuriin. Kävely kesti puolisen tuntia ja ihan kiitettävän hien onnistui etenkin ylämäissä saamaan päälle. 
Olikin ihana pulahtaa kirkkaaseen veteen vesiputouksen alapuolelle muodostuneeseen lampeen. Vesiputoukselta pääsi hyppäämään useammasta kohtaa alapuoliseen lampeen. Aluksi saatiin Annen kanssa joku nössökohtaus ja hypeltiin vain reilun metrin korkeudesta, mutta kun näki tarpeeksi monen tulevan elävänä alas noin kuuden metrin korkeudessa olevalta hyppypaikalta, teki itsekin mieli hypätä korkeammalta. 

Hyppypaikalle pääseminen olikin oma operaationsa, koska kallio oli aivan sairaan liukas ja paikalle päästäkseen piti ylittää kahdesti vesiputouksen sivuhaara. Yhdessä kohtaa meinasi iskeä epätoivo, kun yritti sivuttain hivuttautua kallioseinämää pitkin virtaavan veden yli, mutta päästiin kuitenkin kipuamaan kielekkeelle. 

Kärsin aika messevästä korkean paikan kammosta, mutta pulssia nostaneen kiipeilyn jälkeen hyppääminen kielekkeeltä ei ollut temppu eikä mikään. Suureksi ilokseni pinnan alle vajotessani vasemmasta korvasta kuului räjähdys, jota seurasi jäätävä kipu. Myös horisontti meni hieman sekaisin, mutta uiskentelin vielä kuitenkin hetkisen ennen lähtöä.


Toisella putouksella ei menty uimaan, vaan tyydyttiin istuskelemaan kallioilla ja syömään salmiakkia. Lähtöpaikkaa lähimmällä putouksella oli taas tarjojlla hyppelemistä, Aluksi ajattelin jättää hyppyhommat väliin kipeän korvan takia, mutta loppujen lopuksi en voinut vastustaa kiusausta, koska paikalle oli huomattavasti helpompi päästä. Hyppypaikka oli edellistä matalammalla, mutta kalliolta piti hypätä mahdollisimman kauas, ellei halunnut lyödä itseään kiviin. Hyppääminen ei varsinaisesti jalostanut korvan tilaa, mutta pakko oli vielä käydä uimassa vesiputouksen takana. 


Korvakipu äityi niin kovaksi, että jouduin viettämään pari tuntia kipulääkkeiden avulla tajuttomana retken jälkeen. Korva tuntuu edelleenkin vähän  hassulta, mutta olen käynyt jo kolmesti sukeltamassa episodin jälkeen ilman merkittäviä ongelmia paineentasauksessa. 

Vesiputoukset olivat yksi parhaista asioista Taveunilla ja korvaprobleemasta huolimatta olen erittäin tyytyväinen, että uskalsin hypätä kielekkeeltä.

Maravu resort ja kuinka sinne pääsee


Varattiin Bamboo hostellista käsin matka kovasti kehutulle Taveunin saarelle. Viideltä yöltä majoitus ruokineen ja aktiviteettipaketin kera maksoi 600 FJD privaattibureessa. Lisäkustannuksia aiheutti paikan päälle pääseminen, reilut kolme tuntia kestävä minibussimatka Nadista Fijin pääkaupunkiin Suvaan (20 FJD per suunta) sekä tuskaisen pitkä (ja haiseva) laivamatka (70 FJD economy-luokassa ja 90 FJD ykkösluokassa). Sairaan kallista siis, mutta päädyttiin kuitenkin lähtemään.

Pohjois-Fijiä markkinoidaan paikkana, jossa näkee koskematonta luontoa ja paikallista elämää. Molempia löytyi. Meille vakuuteltiin myös, paikan päältä löytyisi wi-fi ja valkoisia hiekkarantoja. Wi-fiä ei yllättäin ollut ollenkaan (kuin ei myöskään sähköjä) ja saari osoittautui varsin viidakkoiseksi.


Aloitetaan nyt kuitenkin matkasta. Maanantaina kymmenen aikaan (Fiji timea eli reippaasti myöhässä) startattiin minibussilla kohti Suvaa. Matka kesti nelisen tuntia sisältäen pysähdyksen paikassa, josta löytyi vessaa ja kioskia. Ostettiin aika herkulliset passionhedelmäjätskit.

Suvassa, jonne meidät oli kärrätty erittäin hyvissä ajoin, jotta saisimme tutustua kaupunkiin, rinkat paatin kyytiin nakattuamme kävelimme paikallisten oppaidemme (yksilapsisen perheen) perässä ostoskeskukseen, jossa kävimme syömässä ja ostamassa eväitä lauttamatkaa varten. Ruokaa oli aivan käsittämätön määrä, tilasin siis kanaa cashewpähkinöillä ja nuudeleita. 
 Puoli neljän aikaan meidät kärrättiin jo lippuja ostamaan ja laivan kyytiin. Lomaviti princess (tai jotain) oli ollut pitkään telakalla huollossa ja oli otettu juuri uudestaan käyttöön. Haju oli lievästi sanottuna tyrmäävä, yökkäilin alvariinsa aivan muista syistä kuin matkapahoinvoinnista. Paatin piti irtautua satamasta kuuden aikaan, mutta loppujen lopuksi kello oli lähempänä kahdeksaa, kun pääsimme irtautumaan laiturista. Hengailtiin kannella (kallista, mutta herkullista) suklaata syöden, kunnes ysin aikaan painuttiin (haisevalle) yöpuulle.

Oltiin menomatkalle ostettu siis liput economyluokkaan. Nukkumatilana toimi sali, jossa oli käsinojallisia penkkejä. Lattialle siis. Tila oli jaettu kahtia, pimennetyllä puolella näkyi joku jäätävä tieteisraina valkokankaalla volat kaakossa, joten siirryttiin suosiolla valoisalle puolelle. Hieman oli spurku olo nukkua huivin päällä seinää vasten reppu päänalusena ja t-paita naamalla. 


Saatiin kuitenkin nukuttua pätkissä ja saavuttiin äärimmäisen epäfreeseinä Taveunin saarelle aamupäivällä. Siellä hypättiin meitä noukkimaan tulleen hotellin auton kyytiin ja huristettiin eri hotellille kuin mihin oltiin majoittumassa tekemään check-in. Tässä vaiheessa alkoi hieman epäilyttää. Kirjautumisen jälkeen meidät ohjattiin varsinaiseen tukikohtaan, Maravuun.

Viiden tähden Maravu resort & spa on rakennettu joskus 80-luvun alussa ja kuvista päätellen se onkin ollut loistokas paikka. Paikka meni konkurssiin ja on ollut tyhjillään kolme vuotta. Jotkut fijiläiset olivat ostaneet puljun ja olivat juuri käynnistämässä toimintaa siellä tarkoituksena valjastaa paikka reppureissaajien käyttöön. Taidettiin olla tyyliin ensimmäiset asukkaat ja ensimmäisinä päivinä ei ollut edes sähköjä. Loppujen lopuksikin saatiin kokonaiset kolme lamppua meidän bureehen ja pistorasioista/ilmastoinnista/tuulettimesta/jääkaapista oli turha edes haaveilla. Muutenkin paikka oli "hieman" päässyt rapistumaan ja mm. uima-allas oli sammakoiden vallassa. Meidän buree oli kyllä varsin tilava ja varmasti olikin ollut hieno joskus loistonsa aikana jacuzzilla varustettuine ulkokylppäreineen. Jacuzzi toimi tällä erää etupäässä sammakoiden lastentarhana, sen verran kova pöläkkä siellä kävi nuijapäiden toimesta. 


Ensimmäisenä iltana oli vähän orpo olo, kun henkilökunta painui siirtämään rojuja aikaisemmasta hotellista ja jäätiin keskenämme hullun isolle alueelle levittäytyvien semiränsistyneiden mökkien keskelle. Kasin aikaan illalla mentiin zoomailemaan illallista ja päärakennus oli täysin autio. 

Saatiin kuitenkin illallista, myös muina iltoina. Illalliseksi oli yleensä jotain kalaa/kanaa ja vihanneksia ja riisiä, kyytipojaksi hanavettä (joka oli ihan oikeasti hyvää). Annoskoot oli aivan jäätäviä ja muona herkullista. Aamupalaksi oli yleensä pannareita, jotain myslejä ja hedelmiä. Lounas tarjoiltiin mihin aikaan sattuu ja se syötiin usein jossain retkellä.


Loppujen lopuksi viihdyttiin ihan hyvin, vaikka sähköt ei aina toimineet ja jouduttiin olemaan kynttilän valossa. Useita kertoja satoi ja yhtenä yönä oli niin kova ukkosmyrsky, että vähän aikaa piti mietti
 lähteekö koko mökki ilmaan. Meidän bureessa majaili ainakin yksi torakka, jota jahdattiin läpykät ja kännykän taskulamppu kourassa. Lisäksi pihalla majaili varsin elinvoimainen sammakkoyhdyskunta ja nuo limanuljaskat olivat kissan kokoluokkaa. Pihamaalla kasvoi myös varsin tiheässä kookospalmuja, joita oli syytä vähän varoa, ellei halunnut saada pähkinää päähän. 


Tykkäsin erityisesti vehreästä ympäristöstä, paikan koiranpennuista (tuon vaalean nimi oli Pancake), ystävällisistä ihmisistä ja ylipäätään rennosta meiningistä.


Yritettiin päästä lentäen takaisin, mutta koneessa ei ollut enää tilaa, joten jouduttiin taas paatin kyytiin. Otettiin liput ensimmäiseen luokkaan hajuhaittojen vähentämiseksi. Loppujen lopuksi suurta eroa ei edes ollut, mutta 1. luokasta löytyi pistorasia, jossa saatiin ladattua kaikki elektroniikkakamat!
Lähdettiin sunnuntaina aamulla kahdeksan aikaan Maravusta ja oltiin perillä Nadissa tiistaina kahden jälkeen iltapäivällä. Tähän sisältyi mm. 24 h kökötystä laivassa. Matka oli niin pitkä, että jouduttiin syömään päivällinen laivan kahvilassa. Paahtoleipä oli kylmää, mutta kalanpalat ja nuudelit herkullisia. Päivällisen jälkeen mentiin hengailemaan kannelle ja nähtiin ainakin 50 delfiinin parvi. Tosin ne olivat aika kaukana laivasta, mutta silti.

Tulipa sekavaa tekstiä. Kirjoittelen myöhemmin vielä lisää Taveunin saaren meiningeistä.