perjantai 17. tammikuuta 2014

Christchurch eli viimeinen etappi NZ:ssa

Christchurchiin saapuminen ei mennyt aivan putkeen. Sinkoiltiin uljaalla ajokillamme Aurinkoprinssillä tovi kuin lauma päättömiä kanoja ennen kuin löydettiin esikaupunkialueelta motarille kohti keskustaa. Itse keskustassa löydettiin paikallinen YHA aika helposti ja parkkipaikkakin järjestyi hostellin takapihalta. Emma ja Essi lähti vielä etsimään itselleen majapaikkaa minun ja Annen asettautuessa hulppeasti kahden hengen huoneeseen. YHA Christchurch sijaitsi jossain historiallisessa rakennuksessa ja meidän huone oli varsin hieno, mutta haju oli lievästi sanottuna tyrmäävä. Pärjättiin kuitenkin hyvin yksi yö hajussa. Myös vessa- ja suihkufasiliteetteja oli muihin YHA-hostelleihin verrattuna hintsusti (ja yhdessä pytyssä oli varoitus hitaasta toiminnasta pytyn iäkkyyden vuoksi...), mutta muuten oltiin oikein tyytyväisiä.
Joulukuusi!
Christchurchissa oli pari vuotta sitten maanjäristys, jonka vuoksi keskusta on edelleen osittain korjauksen alla. Tämä kannattaa huomioida etenkin autolla ajaessa, koska keskustassa on muutenkin paljon yksisuuntaisia ja nyt osa niistä oli vielä väliaikaisesti suljettu. Keskustaan on pykätty kiva Restart-niminen alue, jossa on pieniä putiikkeja ja ruokapaikkoja, kaikki kontteihin väsättynä. Ruokapaikoista osa tarjoili ruokaa ulkopuolella sijaitseviin pöytiin.
Lisää kuvateksti

Meidän oli tarkoitus mennä ravintolaan syömään, mutta sopivaa ruokaa sopivaan hintaan tarjoavaa puljua ei meinannut löytyä (vaikka käytiin kysymässä turre-infostakin), joten mentiinpä sitten halvan eväksen toivossa paikallisen ostarin food courtille. Sieltä ainakin löytyi jokaiselle jotakin, itse mätin himoitsemaani intialaista.
Aivan mahtavaa kanakormaa jäätävän kokoisella valkosipuli-naanilla ja tietysti Zerolla, kaikki tämä n. 6 e!
Jälkkäriksi mätettiin Emman kanssa puoliksi porkkanakakkua ja banoffeeta... Hyvää oli ja pötsit tuli täyteen.
Aika onnellisia ilmeitä

Syöpöttelyoperaation jälkeen suunnattiin omiin majapaikkoihin ennen kuin treffattiin vielä illemmalla. Suunnattiin läheiseen baariin yksille. Olin aika ryönäinen tennareissani ja gore-tex-takissa, mutta ei haitannut!

Aamulla nähtiin vielä lyhyesti Emmaa ja Essiä ennen kuin tytöt lähtivät jatkamaan Uuden-Seelannin seikkailuja. Päivä oli lämmin, joten kävin hoitamassa asioita kävellen. Kävelin erään ison puiston viertä ja mieli olisi tehnyt jäädä pariksi päiväksi ja lenkkeillä puistossa.
Ite otin naisellisen valinnan eli Sir Georgen.

Iltapäivällä ennen lentokentälle lähtöä käytiin Annen kanssa vielä shoppailemassa ja syömässä ihan sairaan hyvää pitsaa Restart-alueella.

Joka osoittautui ihan mahtavaksi (lihamätöksi)
Osteltiin suklaata ynnä muuta herkkua kotiinviemisiksi eikä ihme kyllä edes syöty kaikkia itse. Myös jugujäätelöt tuli tuhottua puolihuomaamatta, viimeinen lomapäivä hei! Viimeisenä tekona löllittiin läheisessä puistossa ja nautiskeltiin viimeistä kertaa hetkeen auringosta.

Lentokentälle osattiin sujuvasti suunnistaa paperikartan avustuksella, mutta sekoiltiin siellä ympäriinsä ja ahdisteltiin n potenssiin k kappaletta ihmisiä ennen kuin saatiin hylättyä palautettua meidän vuokra-auto. Onneksi oltiin lähdetty hyvissä ajoin.

Kiitos Annelle kärsivällisyydestä näiden hyppykuvien kanssa
Uudesta-Seelannista kestikin miellyttävät 37 h päästä takaisin Ouluun. Tuo megalomaanisen pitkä kärsimysnäytelmä oli kuitenkin vaivan arvoista, lähden vielä toistekin!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Lake Tekapo


Jostain syystä melkein unohdin, että käytiin myös Lake Tekapo-nimisessä paikassa ennen Christchurchia. Oltiin nähty kuvia vuorien ympäröimästä turkoosista järvestä ja yhden yön lepääminen katkaisi mukavasti ajomatkaa Mt. Cookin ja Christchurchin välillä.
Myös matkan varrelta löytyi pällisteltävää.

Lake Tekapon YHA oli jo täynnä, mutta majoituttiin toisessa backpackerseille suunnatussa hostellissa, joka osoittautui aivan kivaksi. Saatiin taas neljän hengen huone, joka tietty sotkettiin heti räjäyttämällä rinkat pitkin lattiaa. Ihanaa olla niin siisti.
Hengailen jättisydänten kanssa. Veikkaisin, että asianosaiset arvostavat tässä tapauksessa erittäin paljon tätä äkillistä muodonmuutosta. Ja Essille propsit kuvasta.
Oltiin (tai ainakin minä olin) haaveillut kajakoinnista, mutta aamuisen huonon sään vuoksi hostellin respan tyttö kertoi, ettei kajakkeja ole välttämättä tarjolla. Sillä hetkellä vallitsi mitä ihanin sää, joten lähdettiin kuitenkin kävelemään rantaa pitkin kajakkien toivossa.


Kajakit jäi saamatta, joten lähdettiin hetken pohdinnan jälkeen kipuamaan rannan viereiselle
kukkulalle. Nyppylän nimi taisi olla Mt John ja korkeutta kyseisellä nyppylällä on Googlen mukaan 1031 metriä.

Tämänkaltaisia näkymiä löytyi useammastakin paikasta NZ:ssa ja itselle tuli jotain Hobitti-fiboja
.
Maisemia ihaillessa kannatti  ktuitenkin varoa astumassa jänönkakkiin
 Huipulle könyäminen oli vaivan arvoista, sillä sieltä löytyi kahvila ja upeat näköalat. Tuuli niin kovasti, että kaikki ponia pienempi olisi lentänyt Australiaan asti, joten kömmittiin kahvilan lasiseinien suojaan. Olisin voinut ottaa mitä vain kahvilan vitriinistä, mutta tiedossa olevan lihapullaillallisen vuoksi tyydyin maailman rasvaisimmalla kermalla kruunattuun marjasmoothieen. Ja ei todellakaan tarvinut vain tyytyä, oli aivan sairaan hyvää!
Kaikki maistuu hyvältä näissä maisemissa
Mutta silti väitän, että tämä smoothie oli yksi parhaista ikinä
 Kukkula/vuorikiipelyn (...) jälkeen käytiin vielä Annen kanssa pulahtamassa Lake Tekapon hyisessä vedessä. Oulujoki on oikeastaan aika lämmin uimapaikka.
Uimasilla Annen jättimäisen sydämen kanssa
 Uimareissun jälkeen hostellilla maistui lihapullat, muusi ja Annen väsäämä ihan sairaan hyvää ruskea soosi. Pötsien varsin täyteisestä olotilasta huolimatta vietettiin vähän kuin pikkujouluja ja mätettiin jälkiruuaksi juustoja, voileipäkeksejä ja jotain gingernut keksejä, joiden toivottiin muistuttavan pipareita, mutta metsään meni. Keksit tuli silti syötyä, jännä homma. Kyytipojaksi viiniä.
Mättöhommat


Etualalla hampaita katkovan kovat piparinkorvikkeet
Lihapullien ja juustojen voimaannuttama innostuin seuraavana aamuna herättyäni ennen sianpieremää lähtemään ihan juoksemaan! Indoissa vielä urheiltiin Annen kanssa säännöllisesti, mutta Fijillä vaihdettiin urheilut raatona makaamiseen. Voin kertoa, ettei tämä ensimmäinen juoksulenkki ollut mitään herkkuhommaa. Äärimmäinen kituminen tuotti kuitenkin tulosta ja bongasin lenkin varrella collie-koirille (border collieille?) omistetun muistomerkin. Söpöä. Pitkään en kuitenkaan patsasta pällistellyt, koska oli hyytävän kylmä!
iPuhelimella otettu laatuotos.
Kidutuslenkiltä selvittyäni (ja käytyäni jäätävässä suihkussa, suihkukopin ikkuna oli ulos auki hrr) olin erittäin onnellinen maukkaasta mysliaamiaisesta. Rinkkojen pakkausoperaation jälkeen tehtiin vielä ennen lähtöä lättyjä! Halusin omaan taikinaani sokeria (possu kun olen), joten paistoin ne erillisestä taikinasta itse, ja kateellisena zoomailin muiden tyttöjen hieman asiantuntevammin paistettuja muotovaliolättyjä. Noo, mansikoita ja vaniljasoosia päälle niin hyvää on.
Jostain syystä tuona aamuna ei normaalilta näyttäminen vain onnistunut.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Hups...

Varasin eilen höyrypäissäni lennot Sydneyyn ja takaisin... Aussit, täältä tullaan!