maanantai 24. helmikuuta 2014

Sydneyn hostelleja ja nähtävyyksiä

Vietin Sydneyssä noin viikon ja sinä aikana ehdin yöpyä kolmessa eri YHA-hostellissa.  Bondi Beachin YHA:n sijainti on optimaalinen rantalomailua ja ulkokuntoilua varten, mutta muuten kyseinen hostelli oli aika epäsiisti ja yöpyminen ainakin kahdeksan hengen dormissa epämiellyttävää ilmastoinnin puutteet ja melun takia.

Yhden yön vietin myös YHA Glebessä, koska kaikki muut Sydneyn YHA:t olivat täynnä la-su yölle. Kyseinen YHA oli aika pieni, mutta paremmin varusteltu ja viihtyisämpi kuin Bondin YHA. Glebestä löytyi esim. ruokailuvälineitä, joita nyt voisi jokaisesta hostelilista olettaa löytyvän. Itse Gleben alue jäi allekirjoittaneelta täysin pimeän peittoon. Kirjaimellisesti, koska tulin pimeän jo laskeuduttua illalla ja lähdin aamulla. Alueella vaikutti olevan kuitenkin paljon viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita. 

Suosikikseni Sydneyn YHA-hostelleista muodostui Central YHA, joka sijaitsi hyvällä paikalla keskusrautatieaseman vieressä. Siitä oli kätevä hypätä Bondi beachille menevään junaan, lähteä joogatunnille tai katselemaan nähtävyyksiä. Hostellista löytyi pieni uima-allas ja (kuiva) sauna ylimmästä kerroksesta. Hostelli oli muita vastaavia isompi ja huomattavasti siistimpi. Mulle osui vain tuolla ihan normaalien huonekavereiden lisäksi myös omituisia aasialaisia, jotka tuntuivat nukkuvan vuorokauden ympäri. Noo, tapansa lomailla kullakin. 

Nähtävyyksiä en sen kummemmin ollut kiinnostunut käymään katsomassa, mutta oopperatalon halusin tsekata. Kävin siis pällistelemässä sitä Harbour Bridgeltä käsin ja samalla reissulla kävin pyörimässä The Rocksissa, joka joskus aikaisemmin on ollut huonomaineista aluetta, mutta nykyään täynnä pieniä puoteja vanhoissa rakennuksissa. Harmillisesti oli pilvinen päivä, mutta oli silti hienot näkymät.


Sydneyssä oli muutamana päivänä sateista, joten piti kehitellä sadesäälle sopivia aktiviteetteja. Yhden iltapäivän vietin Sydney Sealifessa mereneläviä ihmetellen. Oon käynyt ainakin kymmenessä yleisöakvaariossa, mutta nyt erityisenä intressinä oli sukelluksella nähtävien kalojen identifiointi. Ostin lipun etukäteen netissä, josta sen sai halvemmalla eikä tarvinut jonottaa, kunhan vain saapui tietyssä aikaikkunassa. Akvaario ei tarjonnut sinänsä mitään uutta lukuunottamatta salaattia rouskuttelevia merilehmiä, mutta oli tosi mielenkiintoista oppia kalojen nimiä. Olin sujuvasti unohtanut laittaa latauksessa olleen akun kameraan, mutta otin joitain kuvia ja videoita GoProlla harjoitusmielessä.
 GoProlle tallentui pimeässä hohtavia meduusoja ja dugong.
Toisena sadepäivänä hyppäsin metroon ja huristelin Bondi Junctionissa sijaitsevaan Westfield-ostoskeskukseen. Samainen ostari löytyy myös keskustasta George streetilta, mutta mieli teki vähän kauemmas. Sitä paitsi en kastunut lähes ollenkaan, koska majapaikkani sijaitsi Central Stationin vieressä. Westfieldissä olisi ollut kyllä kauppaa, kahvilaa ja ravintolaa joka lähtöön, mutta kolmen tunnin kiertelyn saldona oli uudet urheilushortsit, -toppi ja -sukat Sport Rebelistä sekä lounaaksi syöty frozen yoghurt. 
Yksi Sydney-päivistä tuli vietettyä Blue Mountainsilla, mutta teen siitä erikseen kuvaoksennuspostauksen. Palaan vielä päiväksi ja yhdeksi yöksi Sydneyyn, joten saa nähdä mitä silloin keksii. 

Sydneyssä hyvinvoimassa

Kaikki mut tuntevat tietänevät, että tykkään liikkkua päivittäin ja mielellään aamusta. Yksinään matkustaminen tarjosi siis loistavat puitteet toteuttaa itseäni Sydneyssä. En ollut laiskuuttani ottanut selvää urheilumahdollisuuksista, mutta onnistuin silti kehittelemään erilaisia aktiviteetteja.

Bikramjoogaa: Inhoan palelemista enkä ole mitenkään erityisen notkea, joten jooga +38 asteisessa huoneessa kuulosti sopivalta aktviteetilta. Googlailin bikramjoogapaikkoja  ja päädyin Darlinghurstissa sijaitsevaan Bikram-paikaan, koska sinne ei tarvinut ilmoittautua etukäteen. Pölähdin vain siis puoli tuntia ennen tunnin alkua paikalle mukanani nettisivujen ohjeiden mukaan urheilushortsit ja -toppi, vesipullo ja iso pyyhe. Respassa sain ystävällisen vastaanoton joogaope Cianilta, jonka tunnille olin siis menossa. Yksittäinen joogakerta maksoi 20 AUD, joten päädyin ostamaan 45 dollarilla viikon voimassa olevan travel passin, jolla sai käydä tunneilla niin paljon kuin haluaa ja joogamaton vuokra sisältyi hintaan. 

En tiennyt oikeastaan ollenkaan mitä odottaa kuuman huoneen ja erilaisiin asentoihin vääntäytymisen lisäksi. Sain ennen tuntia hyvän briiffauksen Cianilta, joka kehotti ensimmäisen tunnin ajan keskittymään lähinnä selviytymään kuumassa tilassa. Muille kyseiseen joogamuotoon perehtymättömille tiedoksi sen verran, että 90 minuuttinen joogatunti sisältää 26 asanaa ja on aina samanlainen. Alkuun tehtiin hengitysharjoituksia, sitten seisaaltaan tehtäviä harjoituksia ennen lattialle siirtymistä. 

Miltä tämä sitten tuntui? Ihan kamalalta! Sykkeeni huiteli  suurimman osan tunnista turhan lähellä 200/min ja pumppu tuntui tulevan kylkiluista läpi. Suoriuduin kaikista liikkeistä joutumatta menemään makuulleen, mutta meinasin useampaan otteeseen pökertyä ja tunnin jälkeen olin tärisevä, hikinen raato. Hikeä tulikin eritettyä varmaan useampi litra ja vesi maistui mahtavalta tunnin jälkeen. 

Jotain vikaa mulla taitaa olla päässä, koska kävin tuolla 90 minuutin kidutuksella neljänä päivänä peräkkäin. Olin lähdössä Cairnsiin, joten piti ottaa kaikki hyöty kortista. Viimeisimmällä kerralla joogasalissa oli hieman vähemmän tukalaa, mutta joka kerta olin aivan kaikkeni antanut. Ilokseni huomasin kuitenkin kehitystä tapahtuvan lyhyessäkin ajassa. Mieltä lämmitti, kun joogaopen mielestä olin vastoin luuloani "stretchy, back-bendy and strong".  Kuulemma raajani ovat vain valitettavan lyhyet joihinkin asentoihin vääntäytymisen kannalta. Ei se mitään, haluan kyllä jatkaa hot jooga -hommia jahka pääsen kotiin, jos se vain on mahdollista.

Juoksua Coastal walkilla: upeiden maisemien ihastelu jäi vähemmälle, kun päätin lähteä juoksemaan Bondi beachilta Coastal walk -reittiä pitkin. Olin onneksi käynyt kävelemässä siellä jo kertaalleen, joten pystyin keskittymään pistämään töppöstä toisen eteen. Kävin juoksemassa kyseisellä, erittäin suositulla reitillä kahdesti. Molemmilla kerroilla tunsin kyllä itseni varsinaiseksi etanaksi superfittien aussien viilettäessä heittämällä ohi. Reitillä on erittäin paljon portaita, joten sitä ravaamalla saa kyllä tehokkaan treenin. Reitin varrella on myös kuntoilupisteitä, joissa voi esim.vetää leukoja. Kävinkin aina tekemässä jonkin pienen lihaskuntoharjoituksen juoksun lomassa. Bondi Pavilionista löytyy suihku- ja vessafasiliteettien lisäksi myös maksullisia säilytyslokeroita, joihin oli kätevä jättää rantakamat juoksun ajaksi. 

Kuntosalilla ostoskeskuksessa: Ystävänpäivän ilta olisi saattanut olla hieman tylsä viettää yksikseen, joten päätin lähteä käymään kuntosalilla. En googlailemalla löytänyt oikein mitään julkista salia, johon olisi päässyt edullisesti, joten päätin repäistä ja marssin George streetin varrella sijaitsevan ostoskeskuksen uumenissa olevaan Fitness first-ketjun kuntokeskukseen. 22 AUD kertamaksu kirpaisi, mutta tilat olivat hyvät ja sain hyvin treenin tehtyä. 

Lisäksi kävelin tuntitolkulla nähtävyyksien perässä, joten ulkoiltua tuli ihan kiitettävästi. Yhtenä päivänä kävin myös päiväseltään käppäilemässä Blue Mountainsilla (mutta siitä erikseen). Sydney oli pullollaan todella hyvässä kunnossa olevia ihmisiä, mikä motivoi itseäkin urheilemaan. Monissa puistoissa näki porukoita urheilemassa ja mikäli olisin viipynyt pitempään, olisin varmasti halunnut käydä jonkun meetup-ryhmän mukana jumppailemassa. Surffaus jäi Sydneyssä toistaiseksi väliin, Bondi beach oli aina siellä asioidessani täyteen ammuttu myös veden osalta. Menen vielä Sydneyyn kahdeksi yöksi ennen lähtöä, joten kuka tietää mitä silloin keksii.

Entä se ruokapuoli? Ruokahaluni oli alkuun vähän kehno, joten söin mitä sattuu. Hedelmät, etenkin persikat ja mangot, olivat superherkullisia ja niitä tuli mätettyä runsain määrin. En kuitenkaan syönyt pelkkiä hedelmiä, vaan Starbucksilla tuli käytyä sekä jätskiä syötyä. Herkullisia burgereita saa Grill'd Healthy Burgers-ketjun toimipaikoista, joita löytyy useammasta osoitteesta, itse kävin Darlinghurstissa. Imaisin myös erittäin maukkaan pitaleivän Westfieldin food courtilla. 


Cairns 1.0

Cairns yllätti positiivisesti. Sääennuste lupasi kaatosadetta tyyliin koko ajalle. Sadetta tuli kuitenkin lähinnä sunnuntaina aamupäivällä ja öisin, muuten nautiskeltiin auringonpaisteesta.  Majoituttiin Cairnsissa paikallisessa YHA:ssa, joka myös yllätti positiivisesti mm.uima-altaalla. 

Meillä ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia Cairnsiin sukellusmatkaa lukuunottamatta, mutta tekemistä riitti silti. Cairnsin keskustan kohdalla ei ole uimarantaa, mutta rannan tuntumaan on kaupungin toimesta rakennettu Lagoon-niminen "uima-allas", jonne oli ilmainen pääsy ja jonka viereltä löytyi vessat ja suihkut. Lagoonilla tuli käytyä löhöilemässä ja uimassa. 

Lagoonilta pääsee kävelemään Esplanade -kävelytietä rantaa pitkin. Rannan vierusta on muuten puistoa. Lagoonin ympäristössä järjestetään  useita ilmaisia puistojumppia zumbasta pilatekseen kuutena päivänä viikossa. Käytettiinkin tilaisuus hyväksi ja käytiin torstai-iltana jossain strenght/balance-jumpassa. Jumpan jälkeen jäätiin (allekirjoittanut haisevana) ihailemaan isojen hedelmälepakoiden ilmaantumista taivaalle auringon laskiessa. Lepakoita oli tuhansia ja ne olivat aivan hillittömän kokoisia! Olin hieman innoissaan... Lepakoiden pällistelyn jälkeen olikin kätevä kipaista rantakadulla sijaitsevaan Healthy burgersiin hampurilaisille. 

Perjantaina tulikin heti aamusta lähtä sukeltamaan ja Cairnsiin palattiin lauantaina illalla. Sekä sukelluksista että loput Cairnista erillisissä postauksissa.
Ps. Aika mahteja nämä mun otokset lepakoista...


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Suuri valliriutta, päivä 1

Olin jo etukäteen lukenut, että Cairnsissa, josta retket Suurelle valliriutalle lähtevät, on reissuni aikoihin sadekausi. Mieli teki kuitenkin sukeltamaan, joten päätin tehdä lopullisen päätöksen Cairnsissa vierailun suhteen vasta Australiassa. Sääennusteet näyttivät sadetta, mutta päätin kuitenkin lähteä. Sukeltaessahan kastuu kuitenkin. Bonusta oli, että Emma lupautui lähtemään mukaan. Olin alunperin suunnitellut ottavani sukelluspaketin valliriutalle Pro Dive Cairnsin kautta, mutta koska heillä ei ollut tilaa haluamillemme päiville, varattiin yhden yön ja kahden päivän retki Cairns Dive Centeriltä. Hintaa tälle paketille tuli noin 270 e ja siihen sisältyi kuljetukset majapaikasta sukellusfirman toimistolle ja satamaan (ja takaisin), venematka valliriutalla olevalle Kangaroo explorer-alukselle, yö neljän hengen hytissä, ruuat, kuusi sukellusta ja yksi  snorklaus varusteineen. Money well spent!

Kangaroo explorer (KE) oli kolme(?) kerroksinen paatti, josta löytyi hytit, aurinkokansi, ruokasalonki, kirjasto, sukelluskansi ja aurinkokansi. Tilaa oli sen verran rajoitetusti, että mukaan sai ottaa vain laukun/repun. Rinkat jätettiin säilöön YHA:an. Meidän hytissä oli meidän lisäksi vain espanjalainen nainen ja hytistä löytyi oma vessakylppäri.  Hytissä ei kuitenkaan ehditty muuta kuin käymään nukkumassa, koska ohjelmaa oli niin paljon. 


Heti KE:lle päästyämme syötiin lounas ja sitten päästiin jo sukeltamaan! Järkytyksenä meille molemmille tuli fakta, että sukellusopas sisältyy vain ensimmäiseen sukellukseen ja muuten maksaa 15 AUD per naama. Yösukellukselle meidän piti ottaa opas, koska ei sellaista oltu ennen tehty, mutta muuten sukelleltiin keskenämme. Vesi oli noin 29-30 astetta lämmintä, joten märkäpukuja ei tarvittu. Paikalla esiintyvien meduusojen vuoksi päällä piti olla kuitenkin pistoilta suojaava ohut puku. 

Ensimmäisen diving spotin nimi meni meiltä molemmilta ihan ohi. Mun osalta sukellus lähti todella huonosti, koska en saanut oikean korvan paineita tasattua (mikä on suomenkielinen vastine sanalle equalise?) enkä siis päässyt laskeutumaan. Sukellusohjaaja komensi mut takaisin paattiin ja lähti muun ryhmän kanssa sukeltamaan. Olin kuitenkin ilmeisesti niin surkean näköinen räpylöitä pois ottaessani, että paatilla olleella toisella sukellusohjaajalla Danilla kävi mua sen verran sääliksi, että hän lupautui lähtemään mun kanssa.

Laskeuduin toooodella hitaasti köyttä pitkin alas ja lopulta päästiin 12 metriin. Korva ei toiminut mitenkään loistokkaasti, mutta toimipahan kuitenkin. Näkyvyys oli todella kökkö, mutta oli huippu päästä ns. yksityisopetuksessa sukeltamaan. Sukellettiin parista korallien muodostamasta luolastakin läpi, jännää! Dan poimi kaikenlaisia öhkömönkiäisiä mulle hipelöitäväksi, en ollutkaan ikinä koskenut mihinkään meren mönkiäisiin. Nähtiin myös jättimäinen harmaa mustapilkullinen mureena, joka ei ollut edes luolassa. 

Toiselle sukellukselle vaihdettiin jo lokaatiota ja hurruteltiin veneellä Fish bone -nimiselle spotille, joka oli ympyrän muotoinen ja jota ympäröi wall joka reunalta. Ihan luottavaisin mielin siis Emman kanssa pompattiin veteen. Lähdettiin heti wallia (seinää?) alas ja sen jälkeen suunnattiin matalammille vesille. Osuttiin itse asiassa vähän liiankin matalaan osaan riuttaa ja pullahdettiin vahingossa pintaan. Mulla oli liian vähän painoja ja lisäsin painovyöhön seuraavalle sukellukselle lisää painoa. Nähtiin paljon kaloja, mm. Clown fishejä (ns. Nemokaloja) ja näkyvyyden ollessa parempi otin videoita GoProlla. Korvakin pelasi tällä ja kaikilla muillakin lopuilla sukelluksilla ihan hyvin kiitos nokkasuihkiksen (jota ei saisi sukeltaessa käyttää enkä kyllä sitä kenellekään suosittele).


Ensimmäisen päivän iltapäivä menikin  mukavasti  aina sukellusten välillä aurinkokannella löhötessä ja syödessä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi! Ensimmäisenä päivänä syötiin lounas, iltapäivätee (suklaakakulla tietty) sekä päivällinen (jälkkäriksi lisää suklaakakkua ja vaniljajäätelöä). 

Seitsemän aikaan lähdettiinkin jo yösukellukselle auringon laskettua. Saatiin taskulamput kouraan ja informaatiopläjäys yösukelluksen käsimerkeistä ynnä muista päiväsukelluksesta eroavista yksityiskohdista. Sitten vain mustaan veteen. Meitä oli aika iso porukka yhden ohjaajan perässä, joten eksymisestä ei ainakaan ollut pelkoa. Yöllä kaikki isot fisut ovat liikenteessä ja nähtiinkin paljon erilaisia haita, trevalleja sekä tuntemattomaksi jääneitä kaloja. Yösukellus ei ollutkaan yhtään pelottavaa ja nyt tekisi jo mieli uudestaan!

Sukelluksen jälkeen hengailtiin Emman kanssa vielä hetki kannella ennen kuin vetäydyttiin yöpuulle yhdeksän jälkeen. Paatti ei juurikaan keinunut ja oltiin niin väsyneitä, että uni kyllä maittoi.

Kuvituksena screen shotteja videoista. Teen toisesta päivästä erillisen postauksen. Ja nämä postaukset nyt tulee ulos aivan randomissa järjestyksessä, ennen Cairnsia olin viikon Sydenyssä ja siitä myöhemmin lisää!


lauantai 22. helmikuuta 2014

Pikamoi Cairnsista

Ihan hullua miten äkkiä aika menee! Oon ollut reissussa jo yli viikon enkä oo saanut yhtään päivitystä tänne. Osasyynä on netin puute iPadissa eikä puhelimella postausten tekeminen houkuta. 

Nyt oon kuitenkin Cairnissa Emman kanssa ja ollaan vietetty aivan käsittämättömän upeat pari päivää Suurella valliriutalla sukeltamassa. Materiaalia tänne blogiin pukkaa jahka saan taas padin wifin äärelle. Kuvituksena tähän meidän frozen yoghurt -mätöt. 

lauantai 15. helmikuuta 2014

Cairns 2.0


Tähän alkuun edellisistä postauksesta unohtuneet kuvat: Lennettiin Cairnsiin Sydneysta Qantasin siivillä ja kyllä kelpasi! Aamiainen oli ihan loistava eikä maisemissakaan ollut valittamista, jos niitä leffojen sijaan ilkesi vilkuilla.
Sunnuntai valkeni ei kovin valkeana, joten suunnattiin paikalliselle ostarille shoppailemaan. Siellä menikin useampi tunti etenkin eri rättiliikkeissä kierrellen. Lounas nautittiin food courtilla, itse päädyin Noodle Boxiin. Lounastarjouksen S-kokoinen loota satay-kanaa näytti lähinnä säälittävältä, mutta maha tuli kyllä ihan täyteen. Nuudeleista en muistanut ottaa kuvaa, mutta alla olevassa kuvassa maistoin aussien perinneherkkua eli beef pieta. Ilmeestä voinee päätellä, mitä tykkäsin. 

Iltapäivällä arska alkoi porottaa, mutta suunnattiin siitä huolimatta Red Arrow -nimiselle kävelyreitille. Mount Whitsundayn kuvettä kipuava reitti lähtee Botanical Gardensien takaa ja meillä meni sinne kävellä noin 40 minuuttia. Matkan varrelle osui krokotiilien asuttama joki. Yriteltiin pällistellä, näkyisikö yhtään krokoa, mutta turhaan. 


Red Arrow walk on vajaat 1,5 km runsaasti portaita sisältävä reitti. Osa nousuista portailla tai ilman oli todella jyrkkiä ja jotkut hullut juoksivat reittiä ylös alas. Me Emman kanssa tyydyttiin vaappumaan kaikessa rauhassa. Jatkettiin Blue Arrow-nimiselle reitille, mutta siellä oli varoituskyltti klo 16 jälkeen liikkumisesta, joten käännyttiin pian takaisin. Reitillä oli opastaulun mukaan mahdollista nähdä kenguruita ja monitor lizardeja, mutta meidän havainnot rajoittuivat pusikossa partioiviin kalkkunoihin.




Reitin jälkeen käväistiin vielä uimassa Lagoonilla ja sieltä suunnattiin ruokakaupan kautta tukikohtaa.  Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys lentokentälle. Emma palasi Canberraan ja allekirjoittanut suuntasi kohti Gold Coastia! Cairns oli itselle todella mieluinen kohde etenkin sukeltamisen vuoksi ja varmasti tulee joskus palattua sinne uudestaan. 








torstai 13. helmikuuta 2014

Bondi Beach ja Coastal walk

Saavuttuani haisevana ja muutenkin näivettyneenä Sydneyyn perjantaina aamupäivällä ei ensimmäisenä mielessä ollut mikään kovin henkevä tekeminen. Arska paistoi, joten hinasin ruhoni Sydneyn tunnetuimmalle rannalle, Bondi Beachille, jonka lähettyville olin taktisesti majoitukseni sijoittanut. Vähemmän taktista oli se, että olin taas megatöhöillyt päivien kanssa, joten majoitus oli vain yhdeksi yöksi. Uuden-Seelannin YHA-tasoon tottuneelle YHA Bondi beachouse oli aika järkytys. Keittiöstä ei löytynyt mitään aseita, netistä piti maksaa ja koko paikka oli varsin siivoton. Siivottomuus kulminoituu dormiin, jonka jaoin seitsemän tytön kanssa. Nimenomaan tytön, ei tainnut olla yksikään yli 18-vuotias. Yö oli myös tuskainen ilmastoinnin puutteen ja ulkoa tulevan mekkalan takia. 

Bondi beach sen sijaan ei tuottanut pettymystä. Nautiskelin auringosta (ja ilmaisesta wi-fistä) pari tuntia kunnes maha alkoi kurnia. Ihan hyvä, että älysin lähtä pois, koska huomasin pienen ongelman yksin matkustamisessa. Kukaan ei ole levittämässä aurinkorasvaa selkään! Yritin kyllä lämiä sitä koko selkäosaston laajuudelta, mutta olin silti onnistunut missaamaan aikamoisen kaistaleen selkänahkaa, joka olikin sitten iloisen punainen. Yksin matkustaessa on myös kohtuu haasteellista käydä uimassa, koska en välittäisi jättää kamoja kenenkään riesoiksi vahdittavaksi. Vesi olikin kylmää, joten ihan tyytyväisenä lötkötin rannassa. 

Ostin kaupasta hieman salaattitarvikkeita ja imuroin kevyen lounaan ennen kuin lähdin käppäilemään Bondi beachilta Coogee beachille ulottuvan Coastal walkin. Reitillä olli pituutta opaskartan mukaan 7,5 km suuntaansa ja kävelin reitin edesakaisin. Tie oli hyväkuntoinen, mutta sisälsi aika paljon portaita. Jalat kiittivät. Maisemat olivat upeita hieman pilviseksi kääntyneestä säästä huolimatta. Kävin vielä myöhemmin juoksemassa parikin kertaa kyseisellä reitillä ja raskasta oli. 


Kävin Bondi Beachilla vielä kaksi kertaa, vaikka olin jo siirtynyt keskustaan majailemaan. Bondi Beachille pääsee kätevästi juna-bussi-yhdistelmällä tai sitten voi kävellä muutaman kilometrin Bondi Junction-Bondi beach välin ja säästää bussimaksun verran. Bondilta löytyy ilmainen wi-fi, pukuhuoneet, vessat, suihkut, ravintoloita... Harmillisesti vedessä oli jatkuvasti niin paljon surffaajia, ettei tehnyt yhtään mieli sekaan. Ilmeisesti aallot kuitenkin olivat hyviä, koska porukkaa oli niin paljon. 


Bondi Beach oli Sydneyn alueista se, jolle voisin muuttaa koska vain. Koiranulkoiluttajia, sporttisia ihmisiä, ranta... Kelpais varmaan mullekin. 





Tämähän lähti hyvin

Kökötän jo Oulunsalon lentokentällä valmiina lähtöön. Pakkaukset jäi vähän viime tippaan ja sen taas huomasi. Vaikka mulla oli selkeä lista pakattavista asioista, unohdin pakata mun surffauskamat! Voi tätä ylivertaista älyäni, oon lähdössä surffi(kin)lomalle ja jätän shortsit ja paidan kotiin. Toivotaan, että on niin kylmää vettä, että täytyy pitää märkäpukua. Toinen juttu, joka jäi völjystä oli silkkimakuupussi ihan siitä syystä, etten löytänyt sitä mistään. Olin vissiin edellisen reissun jälkeen pakannut sen hyvään talteen ja omalla kohdalla tietää kyllä, että sitä pussukkaa ei tulla enää näkemään. Nimim. laitoin kerran silmälasit hyvään talteen lähtiessäni uimaan eikä ole enää sen jälkeen niitä rillejä näkynyt. Joka tapauksessa rinkassa on 14,8 kilon edestä jotain tavaraa, joten jospa sitä niillä pärjäisi seuraavat kolme viikkoa. 

Täällä lentokentällä tämä mahtimäihä jatkui ja jouduin turvatarkastuksessa ensin satunnaiseen lisäsyyniin ja sitten jokin tiiviihkösti pakatussa selkärepussani herätti epäilystä, joten sekin vielä kaiveltiin pohjamutia myöten.


Ei silti haittaa, ylläolevasta kuvasta voi päätellä tämänhetkisen fiiliksen. Australia, täältä tullaan!

Tämä teksti piti siis julkaista lähtiessä, ei kohteessa.
h