perjantai 28. maaliskuuta 2014

Gold Coastin meininkejä

Cairnsista suuntasin Gold Coastille Jetstarin siivillä, jotka eivät kuitenkaan yllättäen vetäneet vertoja Qantasille (yllättäin kuin Qantasin halpalentopuoli kyseessä). Olin varannut dormipaikan YHA Surfer's Paradisesta, joka kuitenkin sijaitsi 4 kilometrin päässä Surfer's paradisesta. YHA:lta keskustaan kulki useita kertoja ilmainen kuljetus, mutta matka oli mukava kävelläkin rantaa pitkin. 
YHA:n sijainti Surfer's Paradise, joka tuolla kaukana siintää.

Tungosta biitsillä
Vietin Gold coastilla kolme päivää maanantaista torstai-aamuun. Ensimmäisenä päivänä olin niin naatti matkustamisen jälkeen, että tyydyin käymään istuskelemassa ja kävelemässä rannalla ja illalla vielä puolen tunnin juoksulenkillä. Lenkki jäi lyhyeksi, koska pimeän tullen alkoi pientä Stiinaa ahdistaa autioilla kaduilla. Lähelläkään majapaikkaa ei ollut säädyllistä ruokakauppaa, mutta ostin törkeän kalliista minimarketista jugua ja hedelmiä ensi hätään.

Tiistaiaamuna heräsin tapani mukaan aikaisin, joten lähdin käymän juoksemassa rantaa pitkin. Oli mahtia, vaikkakin hemmetin raskasta. Tein myös hieman lihaskuntoa tarkoitukseen varatulla alueella rannan tuntumassa. Juoksulenkin jälkeen käväisin uimassa meressä, ensimmäistä kertaa Australiass. 

Gold Coastilla halusin päästä surffaamaan, joten varasin tiistaille tunnin YHA:n kautta Get wet-surffikoulusta. Muut The Spit-nimisellä rannalla pidetylle tunnille osallistujat eivät olleet aikaisemmin surffanneet, mutta sulauduin kaikessa töhöilyssäni hyvin joukkoon. Surffailun jälkeen siirryin makaamaan rannalle muistuttaen ehkä kuollutta makrillia. 

Rantatunnelmia kuolleen makrillin perspektiivistä.
Nälkä ajoi porsaan liikenteeseen ja pikaisen hygienisoinnin jälkeen lähdin YHA:n minibussin kyydissä Surfer's Paradisen keskustaan ruokakaupan toivossa. Pyörin alueella kauppoja ja muita ihmisiä töllistellen, kunnes sorruin MOS-burgerin pihvisalaattipurilaiseen. Ihan vain, koska se oli halpa. Paikalla olisi ollut hieman mieltäylentävämpi asioida, jos lompakko olisi ollut pullavammassa tilassa. Nyt tyydyin vain hypistelemään surffipuljujen rättivalikoimaa ja kuolailemaan ravintoloiden menuja. Onnekseni löysin Colesin ja sain ruokaostokset tehtyä. 
Surfer's Paradisen ranta oli epämiellyttävän ruuhkainen suomalaisen epäsosiaalisen yksilön mieleen

Rip Curlistakin olisi löytynyt vaikka mitä

Hiekalla taaperrusta matkalla tukikohtaan

Hiekalla taaperrus oli sen verran hidasta, että ehti tulla pimeä

Mariner's Cove, jossa YHA sijaitsee
Keskiviikkona vaihdoin hostellia lentokentän kupeessa sijaitsevaan YHA Coolangattaan, koska torstain lento kohti Melbournea lähti klo 6. Täällä on Subwayssa value meal-paketti, jossa saa puolikkaan subin, keksin ja limukan 5.95 dollarilla. Olin käynyt aamulla juoksemassa reilusti yli tunnin, joten en ollut ehtinyt syömään mitään lenkin jälkeen uloskirjautumisajan vuoksi. Matkalla hostellista toiseen käytin Subin palveluita ja lihapullasubi (tarjous koskee vain tiettyjä subeja), makadamia-valkosuklaa-cookie ja zero maistuivat maailman parhaalta kurmettiruualta. 

Täälläkään ei ollut biitsillä kohtuuttomasti ruuhkaa. Myöskään vedessä, koska aallot olivat ihan pyllystä.
Subin imuroinnin jälkeen dumppasin kamat hostellille ja vuokrasin sieltä surffilaudan. Noin kolmen kilometrin päässä hostellilta olisi ollut hyvä surffispotti, mutta hostellin respan tyttö epäili siellä olevan liian isot aallot ja älyttömästi porukkaa ja suositteli yrittämään hostellin kohdalta rannasta. Aallot olivat sillä kohtaa lähinnä säälittävät, mutta räpistelin kuitenkin pari tuntia vedessä ennen kuin kävin kärräämässä laudan takaisin hostellille. Lopun iltapäivän kulutin soosaamalla rannassa ja illalla kävin Kirra-Coolangatan   keskustassa ruokakaupan toivossa. Ei löytynyt, joten asioin ökyhintaisessa ja huonovalikoimaisessa 7elevenissa ostamassa vähän iltapalaa. Kävelin rantaa pitkin takaisin ja pimeän laskeuduttua oli hauska kuunnella eksoottisten lintujen laulelua.


Drive in-viinakauppa


Nukuin kuuden hengen dormissa, jossa mulla oli ainoastaan yksi kämppis. Meillä oli hieman toisistaan poikkeavat vuorokausirytmit ja kyseinen muikkeli seilasi kämppään joskus kahden aikaan kauhean ryminän kera. Laittoi myös ystävällisesti tuulettimen pöhöttämään naamaani päin, vaikka kömmänässä oli jo valmiiksi kylmä. Kellon soidessa neljältä kurkkuun oli pesiytynyt kokonainen kaktusfarmi, joka sitten eteni ihan kunnon flunssaksi.

Tuolla kaukana näkyy Surfer's Paradise, kuva Coolangatasta

Viihdyin todella hyvin Gold coastilla (paitsi miksi niilllä ei ole ruokakauppoja?), joten olisin viettänyt siellä mieluusti pitemmän aikaa. Suosittelen, mikäli haluat kilometrin omaa rantaa. 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Koalaspottausta Great Ocean Roadilla

Alan olla sen verran toipunut matkan rasituksista (ja nyt koitan toipua jalkaan iskeneestä plantaarifaskiitista), että sain aikaiseksi alkaa kaivella matkalla otettuja kuvia kameralta ja kirjoitella tänne blogiinkin jotain. Nämä postaukset tulee täysin mielivaltaisessa järjestyksessä. Tällä kertaa luvassa ensimmäinen päivä autohurruttelua Victorian osavaltiossa:

Great Ocean Roadin päänähtävyys, näistä lisää myöhemmin
Pohdiskeltiin Essin kanssa pitkään auton vuokraamisen ja valmispaketin väliltä Great Ocean Roadin suhteen. Valmispaketit eivät kuitenkaan sopineet meidän aikatauluihin ja ajateltiin muutenkin, että on mukavampi, kun saa päättää itse missä pysähtyy. Käytiin useammassa autovuokraamossa kyselemässä hintoja. Ausseissa yleisesti vallitsevaan loistavaan asiakaspalveluun tottuneena olin aika järkyttynyt, koska en meinannut saada minkäänlaista palvelua. Osittain asiaa toki selitti ulkoinen olemukseni, koska monessa paikassa ei mun uskottu olevan yli 21 v. Mahtia... Loppujen lopuksi päädyttiin ottamaan auto majapaikkamme lähellä sijaitsevasta Advanced cars-autovuokraamosta. Hintaa automaattivaihteiselle Commodore-merkkiselle pikkuautolle tuli kahdelta vuorokaudelta 139 AUD.
Uljas pikkuautoksi varsin runsasruokainen kotteromme.

Lauantaiaamuna kello 8 jälkeen (ravittuamme ensin itsemme ja ostettuamme eväitä Victoria's marketista) noukittiin meidän uljas hoppa. Saatin vuokraamosta kirjalliset ohjeet, kuinka päästä GOR:lle joutumatta maksamaan tietulleja. Essi osasi meistä huomattavasti paremmin kulkea Melbournessa, joten meikä hyppäsi ratin taakse. Hieman hirvitti ihan kylmiltään kaasutella jotain kuusikaistaisia teitä "väärällä" puolen, mutta Essin loistokkaalla opastuksella selvittiin moottoritielle kohti meidän ensimmäisätä pysähdyspaikkaa ja GOR:n alkupistettä Torquayta. 



Torquay on useamman surffimerkin, esimerkiksi Rip Curlin, kotopesä ja sieltä löytyikin outletteja joka lähtöön. Oltiin molemmat ihan soosissa, joten ennen kauppojen kiertelyä käytiin paikallisessa marketissa ostamassa piristeitä eli jääkahvia ja energiajuomaa sekä erittäin kurkkukipuiselle mulle kermakaramellin makuisia kurkkupastilleja. Cairnissa alkanut flunssa oli taas aktivoitunut, mutta sopivalla lääkityksellä pysyin kuumeettomana ja muutenkin ihmisellisenä. Kierreiltiin kauppoja suurella hartaudella, mutta loppujen lopuksi päädyttiin ostamaan samanlaiset mekot eräästä rättikaupasta, josta sai alennusta, kun osti kaksi mekkoa. 

I believe I can fly.
Rättiostosten jälkeen suunnattiin Bell's Beachia, joka tunnetaan mahtina surffipaikkana. Mihinkään muuhun se ei sitten sopinutkaan, mutta pikniköitiin ylempänä näköalatasanteella surffaajia tiiraillen. 

Matkan varrella piti tietty pysähtyä jätskille. Ostettiin ökyhintaiset jätskit jostain kaikenmaailman palkintoja voittaneesta puljusta, mutta valkosuklaa-makadamia jäi kyllä toiseksi Melbournessa popsimilleni herkuille. 

Surffihommiin ei tällä kertaa lähdetty, vaikka aaltoja olisi ollut.
Joululahjaksi Australia-aiheinen opaskirjani tiesi kertoa, että Kenneth River-nimisessä paikassa voi nähdä koaloja puissa, joten kaasultetiin sinne. Tosin spotattiin koala kököttämässä tien vieressä olevassa puussa, ja pikaisen parkkeerauksen jälkeen räpsittiin jo pehmonallen näköisestä karvapallosta kuvia ja huokailtiin ihastuksesta. Paikalle tuli meidän houkuttelemana myös muita turreja, joten jatkettiin matkaa. Kenneth Riverin piknik-alueella nähtiin lisää koaloja, mutta myös papukaijoja, jotka laskeutuivat kädelle joiltain paikalla hengailleilta tyypeiltä saatujen siementen houkuttelemana. 
Siis kuinka söpöjä nuo onkaan!
Olisi löytynyt koala-raapii-ahteria -kuvia, mutta laitetaan nyt näitä vähän kivempiä
Tui tui pikkukoala nukkuu
No olinko muka mielissään?

Oltiin varattu kahden hengen huone (muita ei ollut jäljellä) YHA Apollo Baysta ja se oli kyllä hieno! Hienoista keittiötiloista huolimatta oltiin niin laiskamatoja, että haluttiin ulos syömään. Päätökseen vaikutti myös paikallisen marketin huonot valikoimat ja hirmuiset hinnat. Korkea hintataso jatkui myös ravintoloissa ja päädyttiin lopulta ehkä epämääräisimpään mestaan ikinä. Wrappi ja hamppari olivat kuitenkin ihan kelvollisia eikä saatu ruokamyrkytystä. Ilma oli sen verran hyytävä, että kaupunkiin tutustuminen jäi olemattomaksi. Paikalla olisi ollut jotkut festarit, mutta peti kutsui.

Voin kyllä suositella tuota Apollo Bayn YHA:a, oli meinaan tyylikäs mesta!
Hampurilainen oli ihan hyvä, mutta suosittelisin silti jotain muuta ruokapaikkaa miljöö-syistä.
Seuraavana päivänä matka jatkui, mutta siitä lisää toisessa postauksessa!

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kottiin

Kökötän jo Qantaksen kaksikerroksisessa Airbussissa ikkunapaikalla Sydneyn lentokentällä. Olisin voinut lomailla vielä viikkotolkulla, mutta ainakin lomailin koko rahan edestä, oli aivan mahtava loma! Postauksia pukkaa tänne bloginkin puolelle jahka pääsen kotiin koneella. 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Blue mountains

Blue mountainseina tunnetut vuorennyppylät sijaitsevat sen verran lähellä Sydneyta, että en voinut vastustaa kiusausta käydä töllistelemässä paikan tunnetuinta nähtävyyttä, Three Sistersiä. Kaipasin myös sopivasti jotain päiväohjelmaa, koska sää oli rantamömmöilyyn sopimaton. Varasin päiväretken edellisenä päivänä Central YHA:sta. Retkestä sai YHA-jäsenenä kympin alennusta ja hintaa retkelle tuli 95 AUD.

Lauantaiaamuna kello seitsemän minibussi tuli noukkimaan minut ja muut retkeläiset YHA:n edestä. Sää oli aika sumuinen, joten olin varautunut gore-tex-takilla ja pitkillä juoksutrikoilla. Muilla oli lähinnä shortseja ja t-paitoja, joten oli hieman ylipukeutunut olo. 

Matka Blue mountainsille kestää parisen tuntia ja välillä pysähdyttiin pällistelemään tien vieressä hengailevia kenguruita. Alkoi sataa vettä, joten kuvien ottaminen ei harmillisesti autosta käsin onnistunut. Kengurubongauksen jälkeen pysähdyttiin pienessä kylässä, jotta halukkaat saivat ostaa evästä/sadetakkeja. 

Paikan päällä tehtiin parin tunnin kävely katsomaan upeita vesiputouksia.  Polun varrella opas näytti maailman myrkyllisimmän hämähäkin, funnel-web spiderin pesiä. Otukset onneksi pysyivät asumuksissaan. Osa porukasta oli ihan henkihieverissä portaiden kiipeämisestä, mutta kaikki saatiin kuitenkin takaisin minibussiin, jolla huristeltiin taas johonkin kylään, jonka leipomosta opas kävi hakemassa meille retken hintaan kuuluvat lounastarpeet. Suuntasin monen muun mukana paikalliseen suklaapuotiin, josta tarttui mukaan valkoista makadamiasuklaata ja kaakaonibsejä. Nam!

Syökäistiin lounas piknik-alueella, jonka jälkeen kaikki saivat vaappua itsekseen töllistelemään Three sistersiä, eli kolmea kivimuodostelmaa. Tarun mukaan shamaani/tyttöjen isä muutti tytöt kiveksi pelastaakseen nämä hirviöltä. Oli miten oli, siskokset olivat hieman ujoja ja piiloutuivat välillä laaksossa möyhivään sumuverhoon. Sain kuitenkin monta kivaa turrekuvaa kivimöykyistä. Retkeen kuului lisäksi huristelu gondolilla laakson poikki ja takaisin, alas laaksoon junalla (joka muistutti kyllä enemmän vuoristoradan vaunua) ja  puolen tunnin laaksossa käpöstelyn jälkeen takaisin ylös jonkinlaisessa gondolisysteemillä. 



Retken jälkeen olin aivan tööt ja paluumatka Sydneyyn suhui semisti tajuttomana. Retki oli ihan hauska, mutta jos en olisi ollut yksin liikenteessä, olisin ehkä tehnyt saman omatoimisesti. Toki oppaan selotuksia oli kiva kuulla ja näin oppi varmasti enemmän alueesta. 
Loppukevennyksenä "Kissing trees"