sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Miehekäs biitsi

Viimeiset päivät Australiassa vietin Sydneyssä. Sen verran matkasta sinne, että tulin yöjunalla Melbournesta. Yritin varata bussia, mutta jostain aivan käsittämättömästä syystä su-ma yö on ainut viikolla, jolloin  kyseistä väliä ei pääse bussilla, vaan bussikyyti olisi pitänyt kärsiä päiväsaikaan. Ei siinä muuten mitään, mutta en ajatellut tuhlata viimeisiä aussipäiviä istumalla 11 tuntia bussissa. Jostain syystä Ausseissa ei mainosteta junalla kulkemista, mutta Essin vinkistä kuitenkin tsekkasin vielä junamahdollisuuden ja se sopikin matkapahoinvoinnin ammattilaiselle kuin nenä päähän. Junalippu Melbournesta Sydneyyn maksoi noin 90 AUD ja hykertelin tyytyväisenä, koska säästin lentämiseen verrattuna myös hostelliyön hinnan ja lentokentälle raahautumisen kulut. Junaan istahdettuani hymy hyytyi, koska viereeni istahti varsin tukeva herrashenkilö. Kyseinen herra oli sitä kokoluokkaa, että vietinkin miellyttävät 11 h liiskaantuneena ikkunaa vasten. Vieruskaverini kuorsaili ja ähisi myös sen verran äänekkäästi, että nukkuminen oli haasteellista.
Oopperatalo lautan kyydistä.


Sydneyyn päästyäni kippasin kamat YHA Railwayn Squaren lokeroon säilöön ja kipitin pää viidentenä lonkerona kaupan kautta Circular Quayhyn, jossa hyppäsin lautan kyytiin (vajaat 15 AUD maksavan menopaluu-lipun ostettuani) kohti Manly Beachia. Puolen tunnin matkalla sai ihastella oopperatalon ja Harbour Bridgen lisäksi myös valitettavasti pilvistyvää säätä. 

Manly Beachin lähimaastosta löytyi ravinteleita ja kauppoja joka lähtöön. Myös muut turret olivat liikenteessä.
Hieman pilvisestä säästä huolimatta lotvahdin rannalle lueskelemaan muutamaksi tunniksi. Sään muuttuessa toden teolla kököksi päätin maastoutua ruokkimaan itseäni Subwayn edukkaille apajille. Sää ei näyttänyt juuri kirkastuvan, joten huristin laivalla takaisin sivistyksen pariin. 
Sinne vaan lahnaksi muiden sekaan.



Tiistaiaamuna suuntasin yhdeksäksi pahuuden  pariin eli bikramjoogaan. Bikramjooga Darlinghurstissa 9 am-tunnit ovat aina lahjoituksilla pyöriviä. Eli maksat tunnista sen verran kuin katsot soveliaaksi omaan varallisuustilanteeseen nähden. Joogamaton sai vuokrata kahdella dollarilla. Olin ääliö enkä vuokrannut pyyhettä vaan käytin omaani, joka denaturoitui totaalisesti. Olin aika tönkkö johtuen flunssasta seuranneesta totaalisesta venyttelyn puutteesta, joten en ollut ihan parhaimmillani. Jäin kuitenkin henkiin ja olin erittäin tyytyväinen, että tuli mentyä.
Pilviä paratiisissa

Olin halunnut viimeiselle päivälle kidutusjoogan lisäksi muutakin tekemistä. Päivälle oli luvattu kökköä säätä, joten varasin surffitunnin Manly Beachille. Lautalla matkatessani  reppu täynnä neuleita ja gore-texiä sää kuitenkin kirkastui äkillisesti ja pysyi kirkkaana hamaan loppuun asti. Manly Surf Schoolilla sain ohuen märkäpuvun ja raft vestin. Meitä oli tasoltaan vaihteleva neljän hengen ryhmä, joita ope sitten parhaansa mukaan opetti. Tarjolla oli vain soft boardeja, mutta sain sentään hieman lyhyemmän ja kevyemmän laudan. Vaikka osa porukasta oli totaalisia aloittelijoita, suunnattiin samantien aaltojen taakse. Ei yhtään white washia vaan pelkkiä vihreitä aaltoja. Itse sain huomattavasti aiempaa ennemmän irti tunnista ja oli parasta surffia ikinä. Mulla on ollut aikaisemmin ongelmana vihreiden aaltojen saaminen, mutta nyt onnistumisprosentti oli lähellä sataa ja toiseksi viimeisellä kerralla sain (omassa mittakaavassa) ison aallon ja pääsin surffaamaan ns. wallia pitkin. Saatoin olla hieman ekstaattinen ja hymy ylsi taatusti korvasta korvaan.

Sain illallisseuraa, jonka kanssa suunnattiin Circular Quayhyn  turistiravintolaan popsimaan kengurufileet. Ruoka oli hyvää, mutta sitä oli kovin vähän. Näkymät iltavalaistulle Harbour Bridgelle lisäsivät kummasti ruokailun miellyttävyyttä entisestään. Muonan jälkeen kipitin puolen yön jälkeen kämpille ja yöunet jäivät valitettavan vähäisiksi, koska kaksi kämppistä irtautui ennen kuutta.

Viimeinen päivä Sydneyssa oli parhautta ja siihen kelpasi päättää tämä ensimmäinen reissuni Australiaan.

(Tähän postaukseen piti tulla kivoja surffikuvia, mutta en sitten koskaan niitä saanut, joten pärjätään ilman.)

Suuri valliriutta, päivä 2

Olin näemmä unohtanut julkaista tämän postauksen... Noo parempi myöhään jne. 
Toisena aamuna herätys oli iloisesti kello 5.30. Kuudelta oltiinkin jo sukelluskamat päällä valmiina pulahtamaan veteen. Tykkään ehkä eniten sukeltaa (ja snorklata) aamulla, koska silloin yökalat ovat vielä liikenteessä ja päiväkalatkin ovat jo heränneet ja tulleet näkösälle. Nähtiinkin tällä sukelluksella mm.  kaksi haita, kaksi kilpikonnaa, wrasse-kala kaukaa, lionfish (siipisimppu?) hengailemassa korallien yläpuolella.  
Möhlättiin hieman ja mentiin 20 metriin asti, vaikka meidän Open water-lisenssillä saa mennä vain 18 metriin ja tuolla oltiin tosi tarkkoja siitä. Hups. 
Sukelluksen jälkeen mätettiin herkullinen aamupala ja rentouduttiin aurinkokannella laivan siirtyessä uudelle spotille. Uuden spotin nimi oli Coral Garden ja koralleja sieltä tosiaan löytyi. Muutamien haiden lisäksi spotattiin jättimäinen marbled stingray! Möhläsin kameran kanssa ja otuksesta tallentui vain epämääräinen varjo, vaikka se uiskentelikin ihan läheltä. 



Oltiin ehkä hieman liian innoissaan ja pullahdettiin pintaan aivan törkeän kaukana veneestä. Näytetttiin ok-merkit veneelle ja eikun polskimaan. Oltiin hieman aliarvioitu matka ja veneelle uiminen kesti tosi kauan. Laivalla olivat aika hermona, koska eivät olleet nähneet meidän ok-merkkiä ja muutenkin oltiin kuulemma menty liian kauas. Hups vol.2 .


Ohjelmaan kuului vielä toinen sukellus samassa spotissa. Tällä kertaa tehtiin etukäteen suunnitelma reitistä, jotta ei jouduttaisi kovin kauas. EI jouduttukaan, mutta tällä kertaa allekirjoittanut viipyi liian kauan liian syvällä ja tuli hieman kiire tehdä safety stop 5 metrissä, koska maksimisukellusaika on Queenslandin lakien mukaan 50 minuuttia. Omalta osalta kokonaisajaksi tuli 49 minuuttia. Tästäkin huomauttivat laivalle takaisin päästyä. Hups vol 3. 
Kannatti kuitenkin hengailla pinnan alla, koska nähtiin taas haita, jättimäinen kala ja ihmisiä pelkäämätön kilpikonna. Seuraa kuvaoksennus.
Hui, hai totesi ja pakeni lähestyvää Stiinaa


Laiskanpulskea fisu


Jouduin kalainvaasion keskelle


Bongaa kuvasta kiven päällä hengaileva (myrkyllinen, siksi hajurako) lion fish



Barracuda (?) liikenteessä
Jouduttiin titan trigger fishin tiluksille ja ennen kuin ehdittiin mitään tehdä, hyökkäsi se päin Emmaa. Onneksi se ei tullut päälle asti sentään. En saanut hyökkäystä videolle, mutta kuvasin vähän aikaa kalan touhuja. Kovin lähelle en viitsinyt mennä, joten vältyttiin toiselta hyökkäykseltä.
Hirmuinen puolen metrin mittainen titan trigger fish tonkimassa

Kuvasta ei ehkä välity, mutta tuo kala oli yli metrin mittainen ja siis aivan hillitön jötkäle. Pikaisella googlettelulla (jälkikäteen) päättelin kyseessä olevan humphead wrasse.

Pikkukaloja korallissa

Näitä tuntematomia keltapyrstöfisuja riitti

Jättisimpukka! Tuolla oli mittaa melkein metri!


Törmättiin jälleen yhteen kilpikonnaan, joka ei välittänyt meistä tuon taivaallista vaan hengaili kameran lähellä ja alkoi kaikessa rauhassa järsiä jotain korallien alta löytyvää herkkua. 
Etsi kuvasta kilppari

Yhteentörmäys



Kaverikuva piti tietty myös ottaa
Käytiin vielä snorklaamassa lounaan jälkeen riutan matalissa osissa ennen lähtemistä kohti Cairnsia.
Snorklatenkin näki vaikka minkälaista mönkiäistä, mutta en ottanut kameraa enää mukaan, koska akku oli vähissä.
Koska tämä postaus ei ole vielä tarpeeksi sekava ja kuvapitoinen, loppuun vielä pari kuvaa Kangaroo Explor-alukselta.






















Yksin Melbournessa

Pienen road trippimme jälkeisenä aamuna Essi joutui heti kasin jälkeen nostamaan kytkintä ja matkasi takaisin Canberraan. Allekirjoittanut sen sijaan suuntasi Victoria's marketille ihmettelemään (ja syömään lisää mansikoita). Sunnuntaisin paikalle oli ilmestynyt jos jonkinmoista ruokakopperoa. Ausseista halpaa turistikrääsää, kuten koaloista varoittavia road signeja tai bumerangeja halajaville suosittelen kyllä Victoria's marketia, toinen hyvä paikka tuliaisten ostoon on Paddy's Market Sydneyssä.

Kopperoa ja turrea joka lähtöön
YHA oli juuri tänä samaisena päivänä lopettanut vuokraamasta pyöriä, joten päätin lähtä pyörimään kaupungille ihan jalkaisin. St. Kilda biitseineen houkutti hieman, mutta sinne oli majapaikastani noin 8 kilometrin matka ja julkista liikennettä käyttääkseen olisi pitänyt ostaa muistaakseni 6 dollaria maksava ladattava kortti. Harkitsin myös pyörän vuokraamista muualta, mutta kaikessa amebamaisuudessani valitsin helpon ratkaisun.
Eräällä ostarilla menossa oli yritys syödä ennätysmäärä pannukakkuja. Olisi pitänyt varmaan itse mennä näyttämään vähän mallia.

Tämmöistäkin viihdykettä oli tarjolla
Välillä oli mukava pysähtyä kuuntelemaan todella taitavasti soittavaa bändiä
Ensimmäisenä suuntasin mättämään vielä viimeiset frozen jugut, jotka nautiskelin aurinkoisella Federation Squarella. Siellä oli jos jonkinlaista viihdettä tarjolla ja unohduin pitkäksi aikaa ihan vain istuskelemaan ja paistattelemaan päivää ohikulkevia ihmisiä töllistellen. Ahterin jo puutuessa kävin pari tuntia kävelemässä ympäriinsä, kunnes pötsin kurniessa palasin Federation Squarelle sen laidalla nököttävän Mr. Burgerin vuoksi.


Tätä kotteroa olin vaaninut jo aamusta asti
Pekoninhimoinen karnivoori ei kauaa sopivaa evästä miettiny
Ah yksi parhaista hampurilaisista ikinä! Ja oon erittäin kokenut asiantuntija tämän alan tiimoilta, you know what I'm saying. Palvelukin oli äärimmäisen ystävällistä, vaikka tiski oli niin korkealla, että allekirjoittaneesta näkyi korkeintaan päälaki.
Mr. Meat mmm.... Epäesteettisestä ulkonäöstään huolimatta herkkua!

#Selfie
Rasva suupielistä valuen käpötin takaisin hostelille. Useasta YHA:sta löytyi lokerot, joihin saattoi jättää kamansa säilöön vaihtelevaan hintaan vaikka koko päiväksi, tämä helpotti kummasti elämää. IPad vilkutteli tyhjää akkua, joten tälläsin itseni YHA:n kattoterassille nappaamaan vielä viimeiset auringonsäteet ja tiirailemaan Melbournea yläilmoista ennen kuin jouduin lähtemään kävelemään rautatieasemalle.


Olin ostanut netistä lipun enkä ollut täysin varma, pitikö se vaihtaa paperiseen, joten kävin junafirman toimistolla varmuuden vuoksi. Vähän liiankin ystävällinen asiakaspalvelija printtasi lipun ja ilmeisesti rinkan olisi saanut tsekattua sisään (vähän kuin lentokoneessa), mutta halusin ottaa rinkan lähettyville, jotta voin kaivella sieltä tarvitsemiani hyödykkeitä tarvittaessa (mikä ei sitten onnistunut, koska olin litistettynä ylipainoisen miehen ja ikkunan väliin 11 tuntia). Tämä pieni lipuntulostusoperaatio kesti reilut puoli tuntia, koska herra tiskin takana oli niin älyttömän kiinnostunut mm. Suomesta. Tosin nyt Suomessa olen kaivannut ihan älyttömästi sitä, että myyjien sekä oikeastaan kaikkien kanssaeläjien kanssa voi jäädä hölöttämään vaikuttamalta friikiltä.

Äh, mieli tekisi takaisin Australiaan. Tai oikeastaan mihin vain Suomen rajojen ulkopuolelle (tiistaina kävin Ruotsin puolella IKEA:ssa, mutta sitä ei ehkä lasketa). Onneksi muutaman viikon päästä pääsee Hong Kongiin!

Sumuinen Hong Kong vuonna 2010